Saat sen mistä luovut??

Ihmeiden päivä! Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa ajattelin ihan vakavissani, että myyn bassoni ja siirryn muihin hommiin kokonaan. Hyväksyin sen, että luopuminen on surullista, mutta asia oli minulle ok ja suhtauduin neutraalin asiallisesti. Aamulla katselin bassoani hieman haikeana mutta jälleen vain tyynesti hyväksyin tunteen sen enempää murehtimatta. 


Menimme leikkipuistoon. Istuin hiekkalaatikon reunalla ja mietin, että enhän edes tiedä millä alalla nuo kotiäitikaverini ovat kun juttelemme vain lapsista. Samantien luokseni tuli eräs äiti ja alkoikin jutella muista asioista. Hän oli hypnosynnytysvalmentaja ja juttunsa vaikuttivat erittäin mielenkiintoisilta. Pian hän sitten kysyikin minulta, mitä teen työkseni. Sanoin, että olen muusikko.
 

Pääseeks mukaan sählyyn?

 .

Tai en  tiedä, olin kyllä joskus muusikko, mutta en oikeastaan enää ole kun ei ole aikaa treenata, eikä minua enää pyydetä soittamaan minnekään, eikä täältä hiekkalaatikon reunalta oikein pysty itsekään konsertteja järjestämään. Vähän oon pudonnut kelkasta ja pitäis muita hommia miettiä... Juttu kuitenkin jatkui Deep Relaxing Soundsiin ja pian kotiäitikaverini ihmetteli: Hei oletko sä se?! Hän olikin työnsä puolesta tutustunut aiheeseen ja piti sitä hyvin potentiaalisena juttuna. Tämä sitten poikikin puheenaihetta! Ideoimme asian tiimoilta vaikka mitä kaikkea hienoa ja oikeasti toteuttamiskelpoista juttua. Ehkä tässä sittenkin on tartuttava basson kaulaan... ;)

No entäs nyt?

Lounaalla puhelin pirisi. Eräs konserttipaikka tarjosi minulle tilojaan rentoutuskonserttia varten. Mitä ihmettä!? Ehkä tässä tosiaankin on tartuttava basson kaulaan!

Ja ei kulunut aikaakaan, kun sain tiedon, että Aurelia on saanut kaupungin päivähoitopaikan tutun kaverini luona! Uskomatonta! Olin laittanut hakemuksenkin vain viikko sitten ja varautunut monen kuukauden jonoon :) Sitten vielä se joku upea, mahtava työ! :)


Onpa mahtavasti ovia auki! On kyllä kiitollinen olo. Kiitos, kiitos, kiitos! :) Ja  fiilis, että nyt mennään! Ja on mielenkiintoista saada tietää, että minne! :) KIITOS, KIITOS, KIITOS ELÄMÄLLE!!!!!! <3 Joku juju Tommy Hellstenillä kyllä on, vaikka aiemmin blogissa vähän vinoilin, että kuka nyt haluaa ajatella, että "saat sen mistä luovut", kun muodikkaimmat onnellisuusoppaat opettavat, että "saat kaiken, minkä haluat"...

Ota aina tiikeri mukaan. Sen olen oppinut kantapään kautta. "Tiikeriiiii! Missä tiikeriiiii!?", kuului hätääntynyt ääni. Voi rähmä! Tiikeri oli jäänyt Eléa-serkun luokse. Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä alkoi kysely tiikerin perään. Monta päivää. Sitten tiikeri vihdoinkin tuli takaisin! "Tiike-Rrriii!!!! <3" Mikä riemu! :D Nyt se kulkee kainalossa kaikkialle. Hyvä niin, paras itse pitää huolta tiikeristä!


Illalla menin siskoni kanssa kahvakuulailemaan. Hän oli kuulan varressa ensimmäistä kertaa ja sain esitellä ja opettaa. Sekin oli todella kivaa ja antoisaa! Tuli aivan tosi hyvä mieli, kun huomasin, että siskoni pääsi jutun juonesta hämmästyttävän nopeasti kiinni ja oli treenin jälkeen ihan kuulakaupan kautta menossa kotiin. Että kyllä se PT-hommakin olisi tosi kivaa! 

Saako tehdä kaikkea mitä haluaa?