Miten voi olla näin hyvä olo??

Elämä on todella ihmeellistä! Yhtäkkiä havahduin tuntemaan, että mullahan on aivan järjettömän hyvä olo! Kevyt, energinen, rauhallinen, tyytyväinen... Oli pakko ihan pysähtyä miettimään ja analysoimaan mistä tämä oikein johtuu. Ja aion todellakin hyödyntää tämän hyvän fiiliksen hehkuttamalla sitä blogissani, sillä mistä sen tietää minkä nurkan takana seuraavat haasteet jo odottaa. Löysin kyllä joitakin vastauksia tähän hämmästyttävän selkeään hyvänolontunteeseen, mutta niitä varmaan on enemmänkin kuin nämä. Tässähän nämä, ensin päällimmäisimmät, lopussa syvempiä.

Iloa: Hämmästyttävää, minullahan on kavereita! Siis myös täällä kaukana kotoa, Lappeenrannassa, missä olen töissä parhaillaan. Olen aivan mielettömän iloinen, että löysin paikallisen ”ituhippimestan”. Olen saanut jo lyhyessä ajassa sieltä kymmenisen uutta tuttavaa joiden kanssa on helppo ja kiinnostava puhua sellaisista fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin jutuista, joita ei normaalisti kodin ulkopuolella oikein kehtaa mainitakaan. Lisäksi mut on otettu tosi lämpimästi vastaan työpaikallani, Lappeenrannan kaupunginorkesterissa. Siellä on niin mahtavia eloisia ja säpäköitä muusikoita! Ja vielä siitäkin olen tositosi iloinen, että saan tehdä tätä mun juttua – siis musiikkia – työkseni, niinku siis ihan rahasta ja ihan oikeestioikeesti! Se, että ihminen voisi toteuttaa omaa juttuaan ei vissiin ole mikään itsestäänselvyys (vaikka mun mielestä sen kyllä pitäisi olla!), joten siitä on syytäkin olla iloinen ja kiitollinen!

Rauhaa: Yhtäkkiä ei ole muita huolehdittavia kuin itseni, sillä lapset ja koti on mieheni vastuulla ja minulla on vain itseni omalla vastuullani. Hyvä olo tulee vuorenvarmasti myös siitä, että pystyn antamaan itselleni huomiota ja aikaa. 

Siis mitä huomiota ja omaa aikaa?? No, esimerkikri aamuisin herään rauhassa elävöittävän liikesarjan tahtiin, jonka päälle olen vielä meditoinutkin! Olen ottanut aikaa kierrellä kirppareita. Olen käynyt jumpissa, venytellyt, saunonut... Olen jopa antanut hiushoitoaineen vaikuttaa reippaasti sitä normi kymmenensekunttista pidempään! :) Muutenkin olen voinut tehdä arkiaskareet todella leppoisasti, koska eihän mulla ole kiirettä kun on huolehdittavana on vain minä itse. Tiskaaminen ja muu siivoaminenkin on ihan kuin meditaatiota kun sen tekee ihan rauhassa!

Oikeastaan koko Lappeenranta on tosi rauhallinen verrattuna Helsinkiin. Täällä pääsee kävellen joka paikkaan, eli spåraan ei tarvitse juosta tai toisaalta odotellakaan sitä palellen. Ja liikenteen melua ei ole juuri lainkaan, ainakaan näillä nurkilla, missä itse liikuskelen. Oikein kuulee, kuinka lumi narskuu kenkien alla kun kävelee!

"Kotikadullani", ihan keskustassa on vain yksi kaista eikä edes liikennevaloja. 

.

Valoa: Nyt päästään jo varsinaiseen friikahdusaiheeseen ;) Tässä kohti on myönnettävä, että olen havahtunut siihen, että minä olen muuttumassa. Se on tavallaan vähän pelottavaa, koska en tiedä mitä tapahtuu. Kuitenkin tiedostan ajatuksen voiman muuttaa todellisuutta, joten siinä mielessä ei pitäisi olla mikään yllätys. Jos käytän ajatuksen voimaa muuttamaan ajatuksiani positiivisemmaksi, niin kai se nyt jossakin vaiheessa alkaa näkymään fyysisessäkin maailmassa. Luen parastaikaa tosi kiinnostavaa kirjaa biofotoneista, joten helpointa lähestyä aihetta sen kautta (friikahdushan tapahtui jo kauan ennen kirjan lukemista, ja itse asiassa, olenkohan koskaan ollutkaan normaali??). Juu, siis fotonithan on jotain atomien osasia, jotka liittyy valoon ja valon liikkumiseen. Kirjan mukaan biofotonit on kaiken elämän edellytys ja ihmisen keho voi auringonvalon ja keinovalojen lisäksi vastaanottaa biofotoneita ruoan kautta. Fotoneita on erityisen runsaasti kasviksissa, koska ne yhteyttämällä muuttaa auringonvalon fotonit syötävään muotoon. 

Sitten kirja kertoo, että biofotonit tuhoutuu herkästi kun ruokaa käsitellään. Käytännön suomasta pakosta, tai pikemminkin mahdollisuudesta, olen täällä ollessani syönyt pitkälti raakaruokaa – mikä on kirjan mukaan kaikkein fotonipitoisinta ruokaa – sillä kämpässäni ei ole keittiötä. Ja se muutos näkyy fyysisesti (ainakin) tässä: jopa näin pakkaskeleillä on tuntunut niin älyttömän hyvältä syödä paljon raakaruokaa ja kaikenlaisia superfoodeja! Vannoutuneena semipaleokarppaajana (ja nuoruuden vegaaniuudestani traumatisoituneena) en olisi uskonut että tulee tällainen elämäntilanne, että yksinkertaisesti ei vain tee mieli syödä lihaa! Eikä sen puoleen mitään teollisia tai muuten käsiteltyjä ruokiakaan. Toi 75%-suklaalevykin on odotellut kohtalonsa täyttymistä tuossa lipaston päällä jo ties kuinka monetta päivää! Kaikkein pelottavinta ja uskomattominta ja samalla vahvin todiste siitä, että jotain tosi uutta on tapahtumassa on se, että ei tee edes mieli kahvia! Vähän vaikea uskoa, että tällaista voi tapahtua!!! Mitä ihmettä mulle on oikeasti tapahtumassa??!!! Tuntuu, että nyt menee isolla kädellä elämä uusille urille, ja siis ehdottomasti positiivisessa mielessä! Ja todellakin ajattelen, että jos tekee mieli, niin tottakai käyn paikallisilta ählämeiltä hakemassa megakebabmätön tai jotain muuta epäterveellisyyttä jos siltä tuntuu. Mut just tällä hetkellä se ei vaan tosiaankaan mitenkään nappaa. Weird, todella weird!

Valoisa, iloinen ja rauhoittava ajatus on sekin, että pian pääsen kotiin ja kun oon päässyt täällä lataamaan akkuja, niin jaksan varmasti niitä loputtomia prinsessaleikkejä, tiski- ja pyykkivuoria ja muita pois itsestäni -tehtäviä ainakin jonkin aikaa.... :)