Valoa tulvi tänään ikkunasta kun heräsin. Toista kertaa. Ensimmäisen kerran heräsin neljältä enkä saanut unta. Nousin ja menin keittiöön lukemaan ja kun muut heräilivät menin rättiväsyneenä päikkäreille. Sitten heräsin klo 12 ja valo sokaisi minut :) Että nukkuminen on kyllä kova juttu!!!! Samoin herääminen valoon :)
 |
| Lumenhohtoinen maailma! |
Talven ensimmäinen oikea yön yli pysynyt lumihan se siellä sokaisi. Varmasti ilahduttava asia ihan kenelle vain :) Harmi, en tullut ottaneeksi lumikuvia, mutta eiköhän sen luokan uutisesta ole kysymys, että koko facebook on lumikuvia täynnä jo. Ja voihan sitä jokainen kurkata ulos ihan irl myös! :)
Se oli siis päivän valo. Ilo-teema liittyy tällä kertaa siihen minun yhteen harrastukseen jota vähän häpeilen. Ehkä suotta, mutta kuitenkin mulla on usein hieman kylähullun olo kun hiipparoin milloin haaremihousuissa, milloin tutussa ja pallosukkahousuissa tai muuten vain kirkkaihin väreihin pukeutuneena ja kyykin keräilemässä roskia (siis roskikseen, ihan vain tarkennuksena! Sellainen harrastus). Tällä kertaa syntyi vahingossa katsekontakti vastaantulevan tädin kanssa ja siinä kyykiessä se tuntui tosi nololta, todella superspurgulta ja megakyläsekopäältä. Nainen kuitenkin katsoi minua hyvin iloisena ja arvostaen ja sanoi "Kiitos kiitos!" ja hymyilin helpottuneena takaisin. Kylläpä tuli pienestä asiasta todella iloinen mieli!
Ja toisestakin samaan teemaan liittyen tuli heti korttelin seuraava ilahduttava asia. Aika paljonhan kyykkään sieltä maasta tyhjiä tupakka-askeja ja joskus mietin, että onpa ajattelemattomia nuo tupakoitsijat. Tällä kertaa asialla oli kuitenkin ollut luova, taiteellinen ja tarkkasorminen tupakoitsija:
.
Ilonaiheita riittää kun osaa iloita pienimmistäkin pilkahduksista! :)
Entäpä rauha? Rauhaa todellakin soisin itselleni, mutta tämänhetkisessä hulinassa se on kyllä aika harvinaista herkkua. Niin, olen siis... no... energinen touhottaja ja tapani toimia on tehdä täysillä ja koko sydämellä, usein vielä liian monta asiaa kerrallaan. Mitä enemmän vauhtia, sitä enemmän innostun ja vauhditan lisää. Mutta rauhahan voi olla myös suhteellinen käsite, ja siinä mielessä koen kyllä rauhaa. Meiningin keskellä koen kummallisesti uudenlaisena tunteena, että jonkunlainen perusrauha alkaa versoa sisältäpäin. Mistähän se oikein tulee?
Entäpä rauha? Rauhaa todellakin soisin itselleni, mutta tämänhetkisessä hulinassa se on kyllä aika harvinaista herkkua. Niin, olen siis... no... energinen touhottaja ja tapani toimia on tehdä täysillä ja koko sydämellä, usein vielä liian monta asiaa kerrallaan. Mitä enemmän vauhtia, sitä enemmän innostun ja vauhditan lisää. Mutta rauhahan voi olla myös suhteellinen käsite, ja siinä mielessä koen kyllä rauhaa. Meiningin keskellä koen kummallisesti uudenlaisena tunteena, että jonkunlainen perusrauha alkaa versoa sisältäpäin. Mistähän se oikein tulee?
Jollakin lailla olen alkanut hahmottamaan omaa olemista laajemmasta perspektiivistä. Enkä tarkoita mitään masentavaa "pieru saharassa"-perspektiiviä, vaan se liittyy siihen miksi me ihmiset olemme täällä pallolla, ja ennen kaikkea millaisia asioita olen itse täällä pallolla oppimassa ja tekemässä. Harmillisesti tämä(kin) on vielä niin abstraktilla tasolla omassa päässäni (vai oliko se sydämessä sittenkin?) etten osaa pukea sitä riittävän uskottavasti sanoiksi. No, sen verran voin sanoa, että elämä tuntuu todella tarkoitukselliselta, mielenkiintoiselta ja jännältä tämän asian oivallettuani. Ja samalla kyllä hieman pelottavalta kun oivalsin kuinka valtava vastuu jokaisella on oman elämänsä suhteen. Vastuuhan kyllä toisaalta tarkoittaa juuri mahdollisuuksia vaikka ja mihin! Toivottavasti onnistun palaamaan näihin mietteisiin joskus ja kuulostamaan selväjärkiseltä ja normaalilta. ;D
 |
| Kaksi uteliasta pallontallaajaa. Uteliaisuus on myös yksi elämänilon peruspalikoista :) |
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti