Kerubi ja perhosia

Mitä isot edellä... Oli aika hauskaa treenata bassojuttuja, kun Aurelia tuli treenikaveriksi kotisohvalle :) 

Keskittyneitä ilmeitä.

Pieni kerubi <3

Leikkipuistossa oli hauskaa. Saimme kaveriksi mummon, jolla oli kaitsittavanaan väsynyt ja tissinälkäinen vauva, sekä 3-vuotias hyvin uhmakas tyttö. Tuli hyvä mieli, kun onnistuin viihdyttämään uhmailijaa sillä välin kun mummo hyssytteli vauvaa ja odotti vauvan äitiä saapuvaksi.

Iloinen keihuilija.

Keinueväänä 100% raakakaakaomassaa. Tujua tavaraa se!

Tämä mies ansaitsee tulla huomatuksi hyvisblogissa. Sopivasti suupieliä nyki tämän nähdessäni. Kyllä rehellisyys maan perii :)

Aika moni kävi valokuvaamassa tätä kaveria.

Aurelia sai ihastuttavat pikkukupit kummitädiltään. Osasi heti käyttää niitä oikein fiinisti, yhdellä kädellä juoden. Kas kun ei pikkurilli vielä noussut. Pitääkin opettaa hänelle se ;) Vaan eikö olekin ihanat perhoskupit, ihan Aurelian oloiset! :)

Fillaripäivä

On mielenkiintoista lähteä Aurelian kanssa aamuisin ulos pihalle, kun ei koskaan voi etukäteen tietää, minne matka käy. Tänään päädyimme pyöräkellariin ja aika pian myös pyörälenkille pienen tytön sitä manguttua. Ja tietystihän siinä kävi niin, että pieni tyttö nukahti pää retkottaen... Mutta mieheni kanssa saimmekin pitkän ja mukavan pyöräretken :)

Pieni retkottava pää piti sitoa kiinni huivilla.

Maisematauko.

Upeita keloja.

Iltapäivää vietimme hauskojen ystävien seurassa :)

Sitä mitä toivoinkin!

Hieno päivä! Oikeastaan kaikkea, mitä hyvältä päivältä odotan. Täydellinenkö päivä? No ei tod. Mutta jujuhan on juuri se, että poimii vain ne mukavat asiat ja jättää ne ärsyttävät omaan arvoonsa. Onko se valittaminen nyt oikeasti niin kovin hauskaa? Kivempaahan on muistella kaikkia niitä hyviä, hauskoja ja mukavia juttuja! Ai itsensä huijaamistako? Ei mielestäni, sillä onhan kaikki päivän hyvät asiat yhtä totta kuin ne ärsyttävätkin. Saa valita haluaako muistella hyvää vai pahaa :)

No, mitä sitten hyvältä päivältä voisi odottaa? Olen ehkä aika  vaatimaton, sillä minulle onnistuneen päivän ainesosiksi riittää, että saan soittaa bassoa, pääsen puntille, saan olla ulkona ja tapaan mukavia ihmisiä. Ekstra plussaa on kun saa hyvää kahvia, kun aurinko paistaa, kun on kauniita maisemia, kun näkee isän ja tyttären onnellisina touhuilemassa, kun saa terveellistä ruokaa, kun ehtii lukea kiinnostavia kirjoja, kun voi loikoilla rannalla... Kaikkea tätä, plussineen on tämä päivä tuonut tullessaan. Love it :)

Pikkuvarpaat tykkäsivät olla hiekkarannalla.

Iso hiekkalaatikko.

Laukkututkimus.

<3

Kuuma kesäpäivä ja radikaali aamu

Mustasaari on mainio paikka. Lande keskellä Helsinkiä. Lampaita ja muita elukoita, puoli-ilmaista luomukahvia ja jättipullaa, uimarantaa, leikkipuistoa... Ja hyvää seuraa, siskoja ja lapsuudenystävää :) Ja Aurelialla ihana suloinen Eléa-serkku leikkikaverina.

Tätä on kesä! <3

Hmm... ottaisko mansikkaa vai pullaa?

No mansikkaa tietysti!

Aureliaa vähän jänskätti, mutta Eléa ei ujostellut lampaita.

Laivamatkalla: no niin, missäs se mun paikka olikaan!?

Serkustytöillä oli hauska juttutuokio:

Aamulla olimme kovin radikaaleja. Kuvittelin, että menemme Aurelian kanssa hetkeksi hiekkalaatikolle. Mutta Aurelia lähtikin määrätietoisesti kävelemään jonnekin. Pian hän sanoikin "Emmaemma" ja huomasin olevamme menossa Aurelian Emma-kaverin luokse...

Ja sitten olimmekin jo ovella, ou nou! Nykyäänhän pitää aina soittaa puhelimella ennen kuin voi mennä kylään. Mutta kun puhelinta ei ollut mukana! Siispä olimme hurjia ja radikaaleja teimme kuten ennen muinoin lapsuudessani: pimpotimme ovikelloa ihan tuosta vain! Apua!! o_O Onneksi Emma perheineen olivat kotona ja avasivat oven, vaikkeivät tiennet mitä tv-tarkastajia tai mormooneja sieltä oikein on tulossa. Ja tytöt lähtivät yhdessä ulos touhuilemaan :)

Bassopuhelin vai puhelin bassossa?

Leirin viimeinen päivä. Minulla ei vieläkään ollut lapsenvahtia, mutta päivä sujui yllättävän hyvin silti. Taas se kotiäiti kehuskelee supermusiikkinerolapsensa touhuilla.... ööh... No mutta ei ei, se on sitä, kun kaikkea hauskaa vain tapahtuu! :)

Tänään oli matinea, jossa basso-orkesteri esiintyi. Vielä kenraalissa Aurelia istui mukana soittamassa omaa bassoaan, mutta konsertissa hän olisikin vain halunnut soittaa pianoa. Lopulta hän kuitenkin suostui menemään istumaan kapellimestarin viereen tuolille. Ei siinä mitään. Tyttö tsiikasi hetken ryhtyi johtamaan mukana :)

Basso-orkesteri valmistautumassa esitykseen.

Varsinainen loppukonsertti pidettiin paikallisen VPK:n salissa. Soitin vasta tauon jälkeen, joten menimme pihanurmikolle nautiskelemaan helteestä. Löysimme mukavan pikku suihkulähteen ja sen vieressä Peppi Pitkätossun Huvikummun. 

Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun!

Tauon jälkeen oli orkesteria ja sattuneesta syystä piti ottaa Aurelia mukaan lavalle. Ensimmäisen biisin hän jaksoi soittaa mukana. Se oli sitäpaitsi Beethovenin 9. sinfonian finaali kuoroineen kaikkineen! Ihan kelpo debyytti, etten sanoisi :) No, mutta sitten Aurelia ei jaksanutkaan soittaa, vaan alkoi roikkumaan jaloissa. Koska seuraava biisi oli juuri alkamassa, annoin hänelle äkkiä puhelimen käteen. Leikkiköön nyt sillä, niin saan ehkä soitettua edes tämän biisin. Kesken soiton kuului valtava kumahdus. Ei, Aurelia ei pudottanut viuluaan eikä hajottanut mitään. Vaan bassoni sisään tipahti puhelin! Ja pokka pitää? No ei tosiaankaan! :DDD Hahaahahah hah ah ahaha! :) LOL Loput biisit soitin suosiolla Aurelia reppuselässä...

Beethovenin ysin finaali alkamassa.

On ihan mahdollinen yhdistelmä olla basisti ja olla omistamatta autoa. Mutta se vaatii kyllä erityistä asennetta.  Tänään onnistuin, vaikka hikistä oli. Kaikki matkatavarat (potta, kylpylelut, tyynyt, peitot, vaatteet, kengät, vaipat, eväät...) sekä lapsi vaunuun. Basso selkään ja reppu mahapuolelle. Sitten junaan ja vielä bussiin. "Voi kamala, miten sä pääset ton hirveän tavaramäärän kanssa?!!!" "Varmaan jäädään tähän pysäkille" (ei ollut enää tarpeeksi huumorintajua siinä pisteessä).

Kuormajuhta.

Hengissä kotona tuumailimme hetken mieheni kanssa ja saimme kuin saimmekin sen puhelimen bassosta ulos! Jes. Mitä tästä opimmekaan...... ;)

Houkuttelevaa, eikö!?

Kirppislöytöjä

Tänään minulla ei ollut lapsenvahtia ollenkaan, ja olin valmistautunut siihen, etten välttämättä voi soittaa ollenkaan. Vaan sitten pidettiinkin bassojen ryhmätunti ja otin Aurelian mukaan. No hän istuikin tyytyväisenä oman "bassonsa" kanssa koko puolituntisen siinä mukana soittamassa :) Suurkiitos Karolinalle, joka lainasi meille viuluaan bassoksi!

Viulu - kelpo lapsenvahti ;)

Koska en soittanut niin paljon, ehdin tehdä muuta. Kävin katsastamassa paikalliset kirpparit ja yllätyin kuinka paljon ostettavaa löytyi! Yleensä en löydä mitään edes Hietsun kirpparilta, mutta nyt löysin monta paitaa, housut ja kesämekon. Ja Aureliallekin pikkuruiset leviksen farkut :D

Kirppislöytöjä

Kerrankin sopivankokoinen mekko :)

Oli siellä aika hieno bassotaulukin, mutta ei tarttunut mukaan.

Sain myös runsaasti kiitosta eilisiltaisista soitoistani. Kyllä siitä vaan aina tulee iloiseksi :) Ihmiset olivat tykänneet siitä vaikeasta bassosoolokappaleesta. Mukava juttu :) Ja myös toinen esiintymiseni Aurelia reppuselässä oli kerännyt huomiota ja siitä riitti juttua vielä kahvipöydissäkin :D Tänäänkin otin Aurelian selkäreppuun orkesteritreeneissä kun se alkoi olla niin sylinkipeä. Aika iloinen fiilis, että se toimii :)

Aurelia halusi värittää bassoja.

Keikkaa selkärepussa :)

Mieletön päivä tänään! Takaisin musiikkileirillä, eilen lähdimme kotiin käntymään ja tänään tulimme tänne takaisin. Ja tänään oli myös se mahtava konserttipäivä :) Pieni kuvakooste, muuta ei nyt ehdi... :)

Mia-mummu ja Aurelia soittavat pianoa leluhevosella :)

Komea basso-orkesteri

Aurelia sai hyvät aploodit jo ennen keikkaa :)

Se yksi ilta, josta mainitsin, meni hyvin. Aurelia nukkui ja mummo oli huoneessa kun minä kävin katsomassa Kontrabasso-monologin. On se hulvaton :) Ja on siitä aikaa, kun iltaisin olen tehnyt muuta, kuin hengaillut kotosalla pienokaisen unta vahtimassa :)

Soittoa soittoa soittoa

Aaah! Rakastan tätä tunnetta! Hengästyttää, on kuuma, kädet vapisee eikä sormet meinaa jaksaa näpyttää näppistä. Ei, en ollut jumpassa, en salilla enkä kahvakuulailemassa. Olen ollut soittamassa! <3 Koko päivän! Ja olen edistynyt tuossa aikaisemmin mainitsemassani salaperäisyysbiisissä sen verran, että tuli kutsu ensi tiistain konserttiin. Jee :) 

Esiintyminen on hienoa. Olisi hyvä jännittää ennen soittoa, niin se pikku adrenaliini antaisi vielä sopivasti lisäterävyyttä, vaan enpä yleensä onnistu jännittämään, en oikein tiedä miksi? Jee, lavalla vain minä ja basso ja musiikki <3

Musiikkileiri on ollut mielettömän hieno. Olen voinut touhuta omia juttujani piiiitkästä aikaa. Kopioida läjäpäin kivoja nuotteja, höpötellä muiden muusikoiden kanssa, istuskella tietokoneella sopivasti, ulkoilla ym... Sekä tietysti, ja ennen kaikkea, soittaa. Aurelia on pärjännyt mummon kanssa ihan tosi hyvin. Jopa niin, että ennen jos katosin hetkeksi näkyvistä, alkoi vahva "äitiäitiäiti". Nyt taas on "mummomummo", jos olen Aurelian kanssa ja mummo lähtee vaikka vessaan... Mummon tyttö :)

Varjossa.

Myöhäisillaksi yksi leiriläisistä, tanskalainen ammattinäyttelijä, esittää Süsskindin Kontrabasso-monologin. Yritämme järjestää, että Aurelia nukkuisi ja mummo olisi hänen kanssaan. Ajatella, ehkäpä pääsen vielä illanviettoon! Milloinkohan olen viimeksi ollut...??!! Luvassa siis mahdollisesti vielä iltaöistä päivitystä, lupaan ottaa paljon kuvia hulvattomasta esityksestä :)

Tuttia ja sooloa

Aamu alkoi pianokonsertilla. Äiti käskettiin katsomoon kuuntelemaan. Jokaisen hienon sävelen jälkeen huikeat aploodit. Siis soittajalta. Ihan hyvä asenne :) Jospa isommatkin soittajat taputtaisivat itselleen aina kun on soittanut jotakin kivan kuuloista!

Kohta yltää jo pedaaleihin!

Tänään jälleen orkesteria. Aurelia soitti myös mukana. Etenkin hän innostui aina kun kapellimestari sanoi tutti (=musiikkikieltä/italiaa ja tarkoittaa kaikki soittaa). Orkesteri on muuten Aureliakielellä kaveribassobasso :)

Ksekittynyt bassosektio

Kato, tytöllä on iso viulu!

Basistien luokkatunti roskiskatoksen vieressä. Parhautta!! <3

Hieno lenkki tänään! Mittari näytti huikeat +41 astetta! Okei, se oli seinustalla suorassa auringonpaisteessa, mutta kyllä siellä polullakin tarkeni. 

Tällaisista lenkkipoluista tykkään!

Houkutteleva joki.

Täällä hepat viihtyisi.

Upeat ikkunaruusut :)

Lenkin päätteeksi pulahdin paikalliseen jokeen, Pumpviikiin. Luonnonvedessä on upeaa uida (ihoni ei edes kestä uimahalleja) ja ihmettelinkin miksei muut leiriläiset tai edes ketkään paikalliset asukkaat käy pulahtelemassa siinä. Kunnes päivällispöydässä mainitsin asiasta ja sain rispektintäyteisen reaktion aikaan. Siis oikeesti, wow, miten sä uskalsit? Ööh, no mä vaan menin...miksen? No eihän nyt siellä kukaan ui. Ja Siellä joessa on vaikka mitä kaikenlaista nykytieteellkin tuntematonta elämää. Ööh, jassoo??

Joku hullu selvisi hengissä Pumpviikista.

Huikeita stooreja

Sain kuulla mahtavia tarinoita tänään. Ne täytyy tietysti jakaa teidän, ihanien lukijoiden kanssa :) Toivottavasti ovat yhtä hauskoja luettuina kuin livenä kerrottuina. Voisi sanoa, että maailmalla on hieman eri meininki kuin täällä metsäläisten maassa... :P

Kööpenhaminan oopperan soolobasisti, tällä leirillä basso-opettajani Mette Hanskov kertoi olleensa soittamassa tanskalaisen prinsessan juhlissa. Juhlien emäntä, siis prinsessa, oli kohtelias ja kyseli kenraaliharjoituksessa onko muusikoilla kaikki ok vai tarvitsisivatko he jotakin apua jossakin. Mette tuumasi, että jaa no, jos voisit auttaa tämän bassoalustan (maton) siirtämisessä? Öööh... ..hups... siis ... No, prinsessalle tuli yhtäkkiä kovasti muita kiireitä ja Mette siirsi maton kiltisti itse :D

Lisää juttuja :) Ruokapöydässä istuimme Aurelian kanssa tuttavani muusikkokotiäidin ja hänen kolmen pienen tyttärensä seurassa. Yhtäkkiä äidin puhelin soi. Se oli hänen miehensä, jokaoli jollain "peruskeikalla" (englannissa, jossa perhe asuu) ja oli saanut käyttöönä 12 miljoonan dollarin arvoisen sellon. Huh... Kyselin, että ei hän vissiin ihan perus tuttisellisti sitten ole? No juu ei... Mies oli mm hiljattain ollut soittamassa Britannian kuninkaallisissa häissä. Myöskin tämä kotirouva kertoi kuinka oli ollut kuuntelemassa miehestään, joka soitti Orchestra of the Age of Enlightenmentin kanssa. Yhtäkkiä hän oli huomannut, että takanaan (!) katsomossa istui itse Madonna! Joojoo, ehkä ajattelet, mutta luehan tämä :)
http://oaeblog.wordpress.com/2011/07/01/madonna-and-the-oae-not-often-you-see-that-written/#more-5229

Lämmintä ja aurinkoa on riittänyt. Mutta minä olen ollut sisällä soittamassa lähes koko päivän. Se on niin luksusta! Suurkiitos kuuluu anopilleni, joka jaksaa touhuilla Aurelian kanssa aamusta iltaan, jotta minä saan soittaa!! Pidin myös salaa tukiopetusta muutamalle bassotytölle :) Minkäs sille voi, kun on basso-opettaja siviilissä...? Ja ehdottomasti Nobelin palkinto sille, joka oli tuonut bassoluokkaan tuulettimen!!! :)

Bassotytöt ja liehuvat nuotit.