Kyllä saa olla kiitollinen!

Kaksi minulle todella suurta asiaa selvisi tänään. Ensimmäinen on tässä: Palkkapäivä! Freelancerina, jolloin palkkiot tipahtelee miten sattuu, en ollut aikaisemmin tajunnutkaan, kuinka helppoa kk-palkansaajan on maksaa laskunsa kuun lopussa! Todellakin, mikä euforia! Tunsin olevani todella siunattu, minä ja koko perheeni! Jollekin ehkä itsestäänselvyys, minulle uskomaton uusi kokemus! :)

Toinen huippuasia, joka taas on ollut minulle nimenomaan täysi itsestäänselvyys, teki itsensä huomioiduksi tänään. Aureliahan on nyt jo neljä vuotta, ja tänään kävimme ihan ihka ensimmäistä kertaa terveyskeskuksessa! Sekin lopulta – Luojan kiitos! – osoittautui vain varmistuskäynniksi. Korvasärky olikin vain paksu vaikkuklöntti! Mutta siellä ollessamme tajusin kuinka todella onnekkaita olemme olleet kun olemme kaikki näin terveitä! Uskalsin ajatella ihan tietoisestkin, että tässä meidän boheemissa ja lapsentahtisessa elämäntyylissä on kyllä oikeastikin jotakin todella arvokasta! Enimmäkseenhän en edes kehtaa julkisesti puhua näistä: luomusynnytys, vauvojen vessahätäviestintä, kestovaipat, kantoliina, sormiruokailu, täysimetys, taaperoimetys, perhepeti, rokotekriittisyys, luomuruokailu, säteilemättömän teknologian suosiminen langattoman kustannuksella, kotiäitiys, steiner-päiväkoti... Näistä melkein jokainen kohta on omiaan provosoimaan lähes kenet tahansa, siksi yleensä pidän asiat omana tietonani. Mutta tämänpäiväisen perusteella voin todeta ilolla itselleni, että aivan mahtavasti on meillä mennyt! Saa olla todella kiitollinen elämälle!

Terveys ehkä tuo hyvän mielen, mutta vähintään yhtä lailla myös hyvä mieli luo terveyttä!

Yks juttu vielä...

Hehkutin viime postauksessa, että jotakin muutosta on tapahtumassa. En tosin vieläkään tiedä mitä kaikkea se vielä tulee tuomaan mukanaan, mutta fyysisellä tasolla se näkyy jo muutenkin kuin raakapiipertelynä (syön kyllä muutakin, mutta parhaiten maistuu raakaruoka).

Oli nimittäin niin, että tämä meidän pikkuruinen kokoperheen kolmiomme alkoi ahdistamaan, kun kaikkialla oli täyttä ja mihin halusitkin mennä, sait ensin raivata muutaman romuläjän tai huonekalun. Tuntui, että elämä Lappeenrannassa oli niin paljon helpompaa, sujuvampaa ja miellyttävämpää, kun stadissa taas kaikki meteli, änkeilytunkeilu, ahtaus, kiire, ym on aivan sietämätöntä. Eikä edes omassa kodissa pystynyt rentoutumaan kun ei sinne mahtunut minnekään. Joten yllättävää kyllä, minulta meni hermot tilanteeseen... Ei se ollut kaunista katseltavaa, enkä todellakaan ole sitä mieltä, että tarkoitus pyhittää keinot. Mutta lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja voinenkin kertoa siitä tarkemmin.

Tai no, toisaalta kiukkuenergia on todella aikaansaavaa ja tehokasta. Melkein yhdeltä istumalta laitoin olohuoneemme ja keittiömme uusiksi. Mieheni oli kokoajan toppuuttelemassa, että joo ihan hyvä juttu, mut eiks vois odottaa vähän, käydään rauhassa katsomassa uusia huonekaluja jne. Mutta sellaisessa tilassa ei todellakaan voi odottaa kun vaihtoehtona on toimia. Niinpä siirtelin kirjahyllyt ja kaapit uusille paikoille ja yhtäkkiä meillä onkin tosi paljon tilavampaa ja viihtyisämpää! Ja kyllähän kiukkuisempikin akka sellaisessa ympäristössä leppyy ;) 

Hauska juttu oli, että kun leluvuoret alkoi pänniä ja aloin puhua lelukaapin hankkimisesta (sellaisellekin ilmestyi yhtäkkiä tilaa!), niin ei kulunut kuin puoli päivää kun mieheni ja teinipoika kantoivat olohuoneeseemme niin koon kuin tyylinkin puolesta sopivan lelukaapin! Se oli löytynyt taloyhtiön roskiksesta! Täysin ehjä ja toimiva, vaikkakin ehkä vähän pieni. Toisaalta parempi niin, koska en ajatellut perustaa lelujen keskusvarastoa. Siis aivan huippua, ei tarvinnut lähteä shoppailemaan, kuskaamaan kotiin saatikka kokoamaan kaappia, vaan kaikki tuli todella helposti ja ilmaiseksi! Kyllä elämä on ihmeellistä!

Aurelia, itse neiti järjestelmällisyys oli todella innokas laittamaan lelunsa järjestykseen!

.

Sarjassamme jännät sisustusratkaisut: Aika paljon tilaa säästyy kun kukkahyllyn
sijoittaa seinustalta suoraan ikkunan eteen. Saavat enemmän valoakin!

.