Kulta-aarre

Pitkästä aikaa treenasin kunnolla bassonsoittoa. Sain ihan rauhassa keskittyä, sillä Aurelia oli päivähoidossa. Aika ihmeellistä, tuli melkein syyllinen olo, että teen jotakin, josta tykkään. Vähän, että minun kuuluisi oikeasti olla jossakin kökköduunissa kärsimässä. Piti muistuttaa itseäni useammankin kerran, että ihminen oikeasti saa nauttia elämästä! Sehän on suorastaan olemisen tarkoitus! Vissiin joku länsimaalaisen hapatuksen jäänne jossain ajatuksen kiekurassa...

Kona, vanha uskollinen kumppani <3

Toinen superjuttu soittamisen lisäksi oli fillarointi. Päätin lähteä Aureliaa hakemaan fillaroiden. Ennen vanhaan pyöräilin aina ja kaikkialle. Ihan sama mikä keli tai millainen matka. Tykkäsin siitä älyttömästi. Satoi kaatamalla. Lähdin kuitenkin, sillä muistin, että ennenkin olen viihtynyt sateessa fillarin selässä. Ja kun pääsin matkaan sade olikin lakannut! Reissu oli juuri niin upea kun olin muistanut pyöräilyn olevankin. Eikä kuntoni oikeasti ole rapistunut, se oli vain se pyörävaunu, joka minua puuskutti... ;) 


Paljon hienoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu. Pieni ihme oli eilen illalla, Aurelia nukahti ensimmäistä kertaa itse. Oven takaa kuului pientä supinaa ja hihitystä. Pari kertaa hän tarkisti, "äitii?" ja kävin silittämässä, että täällä olen. Sitten hän nukahti, muutamassa minuutissa!

Seuraava ihme tänään Kati-tätin luona. Aurelia nukahti päikkäreille pieneen matkasänkyyn samantien! Mahtavaa! Valtava helpotus :) Ja tänään jälleen hän nukahti itsekseen hihitellen :) 

 
Illalla kävin metsässä juoksulenkillä. Metsä oli upea! Hento syyssade ja voimakas maan tuoksu. Yhtäkkiä huomasin hienon kohdan metsässä, vehmas ja vehreä ja jotenkin valo osui siihen taianomaisesti. Ajattelin, että jos jotain keijukaisia, maahisia tai tonttuja on olemassa, niin tuolla he asuisivat. Hiivin kunnioittavasti ja uteliaana katsomaan paikkaa. Ja mitä siellä olikaan! Kulta-aarre! :)
.
.
.

 .

Sienet ovat niin sympaattisia olentoja. Tyytyväisinä vain jäpittävät metsän touhujen keskellä. Mitä enemmän sataa, sen paremmin ne viihtyvät. Ja oikeassa ne ovat, syysmetsä on upeimmillaan sateella!

 

Vuosipäivän kunniaksi pizzaa ja suklaata

.
Luonto on todella upea juuri nyt! Näin ilahduttavan upea kallio on aivan lähikauppamme vieressä. Se on jännä paikka, koska kukaan ei tunnu huomaavan sitä. Jopa kaupan nurkilla rälläävät pussikaljoittelijat ovat antaneet tämän paikan olla aivan rauhassa, ei roskan roskaa! :)

Ihmeellisyyttä! Ruokapöydällämme on jo jonkin aikaa pyörinyt avaamaton sähkölasku, koska kukaan ei ole uskaltanut avata sitä. Tänään päätin ryhtyä toimeen. Samalla harjoittelin positiivista ajattelua. Mitä positiivista nyt laskuista voi keksiä? No, ajattelin, että se on varmaan joku hyvä tasauslasku. Samalla muistin Voima-kirjan ehdotuksen suhtautua laskuihin kiitollisuudella. Se on varsin hauska suhtautumistapa. Tähän tyyliin: "On kyllä hieno juttu, että sähköyhtiö on toimittanut meille sähköä niin paljon kun ikinä ollaan tarvittu! Taidanpa kiittää heitä antamalla heille tämän verran rahaa". Jep, kiitoksia sähköyhtiö :) Lasku olikin juuri mitä tilasin: tasauslasku summa alle 2e, siirretään seuraavaan laskuun :)


Ai niin, ja tänäänhän on vuosipäivä!! ...Hä, tornit?? Puhun tietysti mieheni synttäreistä! ;) Juhlistimme tätä päivää nauttimalla superherkullista ja superterveellistä juhlaruokaa: pizzaa ja suklaata :) No suklaa oli tietysti raakasuklaata ja pizza epäpizzaa, mitä luulit? ;) En kyllä muista milloin olisin pizzaa viimeksi syönyt, joten ehkä en muista mille se oikeasti maistuu, mutta tämä epäpizza oli ainakin aivan sikahyvää! Tässä ohje:

Epäpizza, aivan tykkihyvää!!! <3

Epäpizza

Pohja: 

2 kananmunaa
1 dl kermaa
2rkl psylliumjauhoa
4rkl oliiviöljyä

Täyte: 

Ihan mitä vain :)

Pizzapohjan ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan vetäytyä ainakin 10min, että taikina muuttuu vetisestä tahmeaksi. Levitetään nuolijalla pellille leivinpaperin päälle ja laitetaan uuniin 200 asteeseen 5min. 


5min jälkeen pelti uunista ulos, levitetään haluttu täyte. Eli meidän tapauksessa tomaattipyreetä, luomumeetvurstia, luomuoliiveja, lampaanjuustokuutioita, paistettua luomujauhelihaa, paistettua parsakaalia ja kaiken peitoksi kermajuustoviipaleita. Takaisin uuniin n 20 minuutiksi, kunnes näyttää syömäkelpoiselta. Toimii!! Yllättävästi tuo pizzapohjakin oli herkullisen rapea ja pysyi kasassa vaikka söi käsinkin. Aika kivaa olla terveyshihhuli kun saa syödä älyttömän hyvää ruokaa ja hyvällä omatunnolla nautiskellen!

Syyshuumaa

Olimme lähdössä juhlaan ja olin pukemassa Aurelialle juhlavaatteita. Hänelle ei kuitenkaan kelvannut minun mielestäni sopivat vaatteet (vaaleanpunainen mekko, valkoinen paita ja sukkikset sekä juhlakengät), vaan meni kaapillensa ja kertoi mitä halusi ylleen. Vähän kyllä epäröin valitsemaansa väriskaalaa, mutta annoin hänen pitää päänsä. Ja hämmästyin kyllä suuresti kun lähdimme ovesta ulos: Mikä tyrmäävän muodikas ilmestys! Tykkään paitsi värivalikoimasta, myös aika paljon noista asusteista, kengät, koru ja suuasuste :)

Aamulla kävimme fillaroimassa ja törmäsimme tuttuihin :)

Aurelian suosikkikoira Dixie.

Aurelian kaveri Emma pääsi myös fillarikyytiin.

Kadonnutta tuttia metsästämässä.

Päivän keli oli mitä hämmästyttävin. Aurinkoa ja rankkasadetta ja molempia yhtä aikaa.

 

Tätä varten täällä :)

Olen vieläkin ihan innoissani! Jälleen kerran tajuan, että tosiaan kannattaa tehdä juuri sitä, mistä innostuu kaikkein eniten! Ihan kuin olisin tätä varten täällä! Kävin siis pitämässä lyhkäisen rentoutuskonsertin pienimuotoisessa tilaisuudessa. Ihan mahtavaa olla siinä tilanteessa seuraamassa kun ihmiset rentoutuvat lattialla ja oikein näkee, kuinka he päästävät irti, sulautuvat alustaan ja katoavat jonnekin unimaailman autuuteen! Itselleni soittaminen on jotenkin niin arkinen itsestäänselvyys, tätä mä nyt muutenkin teen vaikkei kukaan kuunteliskaan, etten aina tule ajatelleeksi miten paljon se antaa jollekin toiselle!

Toisinaan mieleeni hiipii epäilys siitä, että koko resonanssin vaikutus on ihan vain omaa mielikuvitustani ja ettei siitä kuitenkaan saa irti sitä mitä kuvittelen. Oli kyllä innostavaa, miten ihmiset ottivat matalat taajuudet ja koko konsertti-idean vastaan. Sain jälkeenpäin aidosti kiitollista palautetta, että juttu toimii ja oikeasti tuntee, kuinka ääni vaikuttaa kehoon ja mieleen. Kuulijat kertoivat erilaisista tuntemuksistaan ja vaikutteistaan ja se oli ihan sopusoinnussa sen kanssa, mitä itse olen äänen vaikutuksesta ajatellut. On kyllä kiitollinen olo, että saan tehdä tällaista! Ja lisäksi tämä on superpaljon kivempaa kuin soittaminen sibelius-akatemian matineoissa, joita kuuntelevat vain muut muusikot bongaten kaikki virheet ja rosot, koska ovat niin harjaantuneet sellaiseen kuunteluun (omassa harjoittelussaan).


Aikaisemmin päivällä kävin suomenruotsalaisten kulttuuritalossa jutskaamassa juurikin tästä rentoutuskonsertti-ideasta. Näyttää siltä, että ensi ystävänpäivää vietetään siellä Deep Relaxing Soundsin merkeissä :) Lisätietoja lähempänä. Paikka on muuten aika upea. Vanha tyylikäs talo, joka on rempattu sopivalla ripauksella nykyaikaa alkuperäistä tyyliä kunnioittaen.

Ihana, rakas linssilude! <3

Sisustusta ihailemassa.

Kun tarkastelin tuota Caisan konsertin mainostani, huomasin siellä pikkuprintillä valokuvaajan nimen, nettisivun ja copyright-merkin. Tuli pieni omatunnon nipistys, joten menin sivuillensa ja kaivoin sieltä yhteystietonsa. Lähetin hänelle saman tien rohkeasti sähköpostia ja kysyin lupaa kuvan käyttöön. Tänään kuvaaja vastasi: 

I´d be honored if you used. 

Kylläpäs tuli hyvä mieli! Varmaan meille molemmille :D

Kiitos Dasha Denger, olet mieletön valokuvaaja!

Sujuvuutta :)

Tuntuu melkein hassulta kirjoittaa tästä päivästä. Kaikki meni niin kivasti, että eihän siinä ole mitään kirjoitettavaa. On se vaan jännä juttu, miten ikävät ja dramaattiset asiat ovat niitä "kiinnostavia" (ja myyviä) kun taasen hyvät ja onnistuneet asiat "tylsiä ja tavallisia". Tässäpä siis tylsät ja tavalliset kuulumiset. ...Eikun siis hyvät ja onnistuneet! ;)


Meillä sujui Aurelian kanssa päivä ihanasti. Perhekahvilassa nautimme hulinasta ja yhteisistä äiti-lapsi-kavereista. Puistossa työntelimme kärryjä, keinuimme ja teimme hiekkakakkuja.

"Hyvä kak-KU, hyvä kak-KU!"

Nautiskelin myös siitä, kun Aurelia nukahti vaunuihin parvekkeelle melkein kahdeksi tunniksi! (Yleensä Aurelia herää puolen tunnin sisällä, jos vaunut ovat paikoillaan, joten vietän normaalisti päikkäriajan jossain kylillä asioimassa) Olisin toki voinut olla hyvä kotiäiti ja tiskata, siivota, pyykätä... Mutta priorisoinkin itsekkäästi oman hyvinvointini ;) Otin tilanteesta vaarin ja menin piikkimatolle keräämään voimia. Se matto on kyllä huippu, ainakin väsyneelle kotiäidille! Hetken pötköteltyäni sain uutta puhtia ja aloin väsäämään konserttimainosta. Olen aika tyytyväinen :) Kuva on jostakin taustakuvapankista. Osaisinpa itsekin räpsiä tuollaisia! Ja olispa minulla joku superkamera... Testaamatta on tosin vielä, toimiiko tuo printattuna lainkaan. Ja kyllä, tarkoituksena on myös tiskata ja siivota tässä illan mittaan...

.
Kun Aurelia heräsi, hän oli tosi hyvällä tuulella. Pyysi, että työntäisin vaunuja. Lähdimme siis liikenteeseen. Kävimme kahvilassa. Minä nautin kahveista ja Aurelia järjesteli mainoskortteja hyvin huolellisesti. Ihanaa, miten pieni tyttö on tarkka ja järjestelmällinen! Kaikki kortit takaisin paikoilleen ja oikein päin. Tainnut tulla enemmän isäänsä kuin äitiinsä... ;)


Flunssakin sen verran jo hellittänyt, että pystyin tekemään hikisen ja innostavan punttitreenin. Tai puntti ja puntti... Tämä oli päivän treenisetti:

Illalla soitimme Aurelian kanssa yhdessä bassoa. Tai siis kumpikin omaa bassoaan :) Se oli iloinen yllätys siksi, että olin jo varautunut siihen, etten tänään pääse itse soittamaan ollenkaan. No, huikeat viisi minuuttia taisimme soittaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä, ainakin naapurimme kannalta ajatellen... ;)

Hämmentävä hulinapäivä

"Positiivinen ajattelu" vaikuttaa välillä melkein haukkumasanalta. Silloin tietysti tarkoitetaan ns. ruotsalaista yltiöpositivismia, että vaikka kuinka elämä potkii päähän ja tuntuu pahalta, niin kulissit ennen kaikkea ja teeskennellään onnellisia. Tämä oma positiivisuusprojekti haluaa kuitenkin olla sisältäpäin kumpuavaa, aitoa hyvään oloon kasvamista. 

Toisinaan onnistun positiivisessa asennoitumisessa hyvin. Osaan jo melko hyvin torjua valittajamummojen, huonojen asiakaspalvelijoiden ja äksykuskien ikävät vaikutteet (sen sijaan, että vastaisin samalla mitalla), välillä jopa huumorin ja ystävällisyyden kautta tukemaan heitä kääntämään itse negatiivisuutensa valoisammaksi. Mutta voi että on haastavaa, kun ikävät vaikutteet tulevat läheiseltä ja rakkaalta ihmiseltä! Tässä minulla on totisesti älyttömän tiukka harjoittelun paikka ja vielä reilusti kehittymisen varaa! (Päätin ilmaista asian näin, posiitiiviseen sävyyn. Toinen helpompi, mutta takapakkiin johtava tapa olisi ollut rypeminen tämänaamuisessa positiivisen asennoitumiseni epäonnistumisessa läheisessä ihmissuhteessa. Mikä sen puoleen ei olisi tähän blogiin kuulunutkaan...)

Mutta tässä päivässä on ollut suorastaan häkellyttävän paljon hyvää myös! Ensinnäkin, olen saanut hieman tolkkua soittopuuhiini ja varmistettua yhden konsertinkin. Saa laittaa kalenteriin Deep Relaxing Sounds, 26.10. klo 17 Kulttuurikeskus Caisan olohuone. Sinne mahtuu vain 20 hlöä, joten suosittelen varaamaan paikkasi sähköpostitse tai voi sen varata vaikka tähän tekstiin kommentoimallakin. Konsertti on ilmainen ja kestää n 60min. Laitan siitä hienoja mainoksia feisbuukkiin myös kunhan ehdin :) Joten jos et vielä ole FB-kaverini, niin laita äkkiä pyyntö tulemaan :) Jos tuntuu, että Deep Relaxing Sounds, never heard? niin tutustu toki aiheeseen tarkemmin täältä.


Palatakseni tuohon ruotsalaisaiheeseen, niin tänään olin lähellä ryhtyä teeskentelemään hyvää oloa. Aamu oli tosiaan ollut "haasteellinen" (hieman epäluuloisesti suhtautuen tähän muotisanaan...) ja minun oli päästävä takaisin omaksi itsekseni. Ajattelin, että sehän on vähän kuin naurujooga: fake it 'til you make it, teeskentele nauravasi, kunnes se alkaa tuntumaan niin pöhköltä, että naurat oikeasti. On siinä jotain pointtiakin, nimittäin kun väkisin väänsin hymyn naamalle, alkoi olokin tuntumaan kevyemmältä. Samassa kohdalleni osui ihana, aidosti iloinen tuttavani ojentaen minulle kassillisen kriikunoita! Hymy välähti samantien ihan itsestään ja aidosti kasvoilleni. Tämän henkilön iloisuus tarttui! Kiitos elämä kun annat myös tällaisia yhteentörmäyksiä! <3 Tästä opin myös sen, kuinka arvokasta on, että jaamme hyvästä olostamme silloin kuin meillä sitä on! Niinkin näennäisesti pieni asia kuin hymy ja ystävällinen sana voi oikeasti pelastaa toisen ihmsen päivän! Ei maksa mitään mutta taatusti maksaa itsensä takaisin! :)

Herkullista syksyn satoa :P

 .

Elämä on tosiaan tänään ollut minulle antelias, kankeasta startista huolimatta. Kiitos! Tuli suorastaan armahdetun euforinen olo, kun luin Rouva Kuulasen blogista, että olin voittanut blogiarvonnassa kahden hengen lahjakortin kylpylään! Uskomatonta, siis minun tuurilla!! Tästä innostuneena sain idean. Lupaan, että kun keksin jonkun hyvän palkinnon, niin järjestän ehdottomasti minäkin blogiarvonnan teille mahtaville lukijoille! Minäkin haluan jakaa hyvää mieltä ihan konkreettisesti eteenpäin! Tämä meni nyt korvan taakse, joten ole kuulolla ;)

Syksy ja keskiaika

Arinoakakku maistui koko porukalle :)

Tulin iloiseksi käydessäni jälleen aroniapensailla. Siellä mummelit innoissaan poimivat ja hehkuttivat hyvää satoa :) Vaikka olimme juuri käyneet "tyhjentämässä" pensaat... Kakusta tuli yllättävän hyvä. Tarjoilin sitä mangokastikkeen kanssa, eli lorautin kermavaahtoon mangososetta ja makeutin muutamalla tipalla sitruunanmakuista steviaa. Pohjasta tuli aika tönkkö, ehkä ensi kerralla laitan voin tilalle kookosöljyä, joka kovettuu jääkaapissa, mutta ei ihan yhtä kovaksi kuin voi. Se saattaa makunsakin puolesta toimia. Ja tulee vielä enemmän superia raakakakkua :)


Tsekkasimme myös ritarimarkkinat. Ne olivat ihanasti järjestetty leikkipuistoon leikkitelineitä ja -mökkejä hyödyntäen. Mahtavaa, että ihmiset olivat hyvällä tuulella tiukasta ryysiksestä huolimatta. Markkinat olivatkin erinomaisen huolellisesti järjestetyt ja monet olivat pukeutuneet keskiaikaispukuihin.

Keskiaikaisia kilejä.

Keskiaikainen kulkupeli.

Linnanneidot markkinoilla.

Luonto on muuten juuri nyt aivan älyttömän upea! Kävelyllä näin mitä ilahduttavimpia värejä. Ja myöskin ihania syksyn raikkaita tuoksuja, metsä, saniaisia, sieniä... :)

Auringonkukka katseli minua ymmärtäväisesti.

Metsä tuoksui syksylle :)

.

Pensaat ilahduttivat upeilla väreillään :)

Kun Aurelia heräsi, hän ihmetteli, missä hevoset ovat. Ehkä hän näki unta niistä? Onneksi meidän lähellä on talli. Siellä saimmekin viettää hetken jos toisenkin. Ihan hauskaa tällaiselle entiselle tallitytölle :)

Luin muuten, että nyt on positiivisuusviikko menossa. Hiphei, olkaamme siis positiivisia ;)

On hyvin selvä ja paikkansapitävä periaate,
että mitä odottaa, sitä myös saa.
Ehkä tämä on totta siksi, että mitä todella
odotat, on sitä mitä pohjimmiltaan haluat.

-Norman Vincent Peale

Niin paljon kuin ikinä vain haluat!

Hyvä mieli on parasta mitä elämä voi antaa! Ja se on ilmaista! Saat sitä niin paljon kuin ikinä vain haluat! :) Siis juuri näin se on. Niin paljon kuin haluat! Jos haluat hyvän mielen, ajattele kaikkea hyvää! Se on niin helppoa! Vaan mikä ihmeen automaattinen rimanalitustoimintamalli meillä (länsimaisilla??) ihmisillä on, että huonoihin asioihin kuuluu kiinnittää huomio ja niitä ensisijaisesti pohtia? Vai onko se vain jokin eloonjäämisjuttu, että vaaroihin pitää vaistomaisesti kiinnittää huomiota? No, sitäkin suuremmalla syyllä kannattaa aktiivisesti ylläpitää hyvää mieltä ajattelemalla hyvää!

Vasta tänään kiinnitin tietoisesti huomiota erääseen hyvään seikkaan. Hassua, että huomasin sen vasta nyt. Nimittäin ennen muinoin tykkäsin 86% suklaasta, ja sitä saattoi parhaimmillaan mennä levy päivässä, minkä takia yritin aina välillä taistellen ja kärvistellen pitää suklaalakkoja. Nyt en ole lakkojen olemassaoloa muistanut yli vuoteen sen enempää kuin normisuklaatakaan. Siksi, koska rupesin syömään oikeaa supersuklaata <3 Siitä tulee niin hyvä mieli! Ja se on niiiiiin paljon parempaa kuin mikään muu "suklaa"!

Olen saanut niin paljon hyvää palautetta tästä blogista, KIITOS!!!! <3 Siitäkin tulee niin hyvä mieli! Jaettu ilo, kaksinkertainen ilo! :) Muutamia bloggaajien kiertoposteja, eli tunnustuksiakin on tullut. En oikein tiedä kuinka ne toimii, mutta voinhan tässä mainita ne kuitenkin:


Ensinnäkin sain elämää juoksublogissaan pohdiskelevalta Heidiltä tämän seuraavan superfoodin ;)

Tunnustuksen saaja vastaa kysymyksiin: 

Mikä on:

-Lempiväri? Turkoosi on sykähdyttävin. Se sävy, mikä palmurantojen aalloilla on matkailuesitteissä. Se on väri, jota silmäni voisi imeä vaikka kuinka paljon. Kun käytän turkoosin värisiä vaatteita, minulle tulee iloinen ja energinen olo. Hyvänä kakkosena ylipirteä pinkki :)

-Lempiruoka? Kaikki mikä on superterveellistä ja maistuu superhyvälle! Sille, joka epäilee sellaisen olemassaoloa suosittelen maistamaan raakasuklaata!

-Paikka, jossa haluaisit käydä? Tykkään kyllä reissata, mutta eniten haluasin osata olla tässä ja nyt.

Toisen tunnustuksen sain Sportsladylta, innokkaalta liikkujalta, Hannalta, jonka blogi on muuten kovassa suosiossa :) Tämä tunnustus oli myös vastaamista kysymyksiin, laitan niitä vähän myöhemmin. Tähän kohtaan kuitenkin KIITOS Hannalle :)

Kävimme jälleen aroniapuskalla. Nyt on pakastimessa yli kymmenen pussia! Niitä marjoja on niin helppo ja nopea kerätä, kun yhdellä otteella saa kouran täyteen. Näyttää olevan tosi hyvä aroniavuosi, satoa on kivasti. Siispä kannustan tutkailemaan lähipensaikkoja, jospa sattuisi löytymään näitä supermarjoja ihan supertuoreena ja vielä ilmaiseksi! Aroniaa on täälläpäin ainakin niin paljon kuin ikinä vain haluat! :) Tältä se näyttää:

Aika hauskaa, vaikka meillä ei ole omaa pihaa eikä omia marjapensaita ja puita, niin saamme nauttia luonnon antimista, koska ympärillämme on paljon julkisia pensaita ja puita. Ehkä olen ainoa, jolla on pokkaa hyödyntää näitä? Vissiin, koska kyläraitin omput olisivat jääneet mätänemään, ellen olisi hakenut ne (taas) pois. Siitä vain omppu- ja aroniavarkaisiin, ettei mene superfoodit hukkaan! ;)

Jääkaapissa odottaa jännä superfoodkarppikakku. Muut perheenjäsenet eivät tiedä sitä, aamiaiseksi on siis yllätys! Tosin vaikka tietäisivätkin, saattaisi se silti olla yllätys... Se on nimittäin mustikka-aronia-mustaherukkakakku. Tai piirakka? Mistä sen voi tietää? Tältä se ainakin näytti mennessään jääkaappiin:

Ja tämä on resepti:

150g sulatettua voita ja mantelijauoa tms sekoitetaan sopivan jäykäksi massaksi. Voi laittaa myös makeutusta (hunaja, stevia yms) jos haluaa. Levitetään nuolijalla piirakkavuokaan (tai irtopohjavuokaan, ellei omista muuta). Ripotellaan haluttu määrä haluttuja marjoja (aronia voi olla... jännittävä...). Kaadetaan päälle mehua, johon on liuotettu liivatelehtiä. Laitoin 5 kpl, varmuuden vuoksi. Mehu oli gefilus omena-rypäle. Juttu jääkaappiin ja seuraavana päivänä valmis. Jännittävää :)

Puheja mäihällä ja älyllä :)

Älypelin palasista muodostui pallo.

Kävi mäihä kuin Hannuhanhelle! Ja olin riittävän älykäs myös ;) Hetkellisestä päähänpistosta menimme Aurelian kanssa lelukirpparille. Tiesin, ettei minulla ollut juurikaan käteistä mukana, mutta jotenkin kuvittelin, että ehkäpä kortilla voisi maksaa. Aurelia löysi ison läjän Nalle Puh -hahmoja ja oli niistä aivan täpinöissään. Kassalla huomasin isoilla kirjaimilla teksin "Vain käteinen". Hups... Tiesin, että olisi mahdotonta lähteä kaupasta ilman puheja. Outs... Mitä nyt tehtäisiin...? Nyt on keksittävä jotain.

Ja kas, mäihä! Silmäni osuivat laatikolliseen älypelipalasia, jonka kokoajalle luvattiin 10e lahjakorttia kyseiseen kirppariin. Ei muuta kuin nystyröitä hieromaan. Motivaatio oli hurja. Tiesin, että pystyn siihen. Tai ehkä tiesin, että on pystyttävä... Se oli varmasti se ratkaisevin asia.

Ja sitten, zsädäm! Viidessä minuutissa olin valmis ja myyjät pyörittelivät silmiään ihmeissään. Ja mehän lähdimme uusintakierrokselle etsimään lisää leluja. Puhien lisäksi saimme siis kirjoja, hiekkaleluja, muumipelin, Nalle Puh -saippuakuplapurkin ja Nalle Puh -leffan.

Tuskin tarvitsee erikseen mainita, että Puhit ovat olleet kovassa käytössä koko loppupäivän ;) Kaikki hahmot olivat ruokapöydässä syömässä ja Aurelia syötti jokaista. Ja melkein kaikki vietiin pissalle myös. Ja parhaimmat (pehmeät tiikeri ja puh) piti ottaa unileluiksi.

Kympillä olisi varmasti saanut enemmänkin, mutta meille riitti tämä. Kohtuus on hyvästä :)

Jep. Kävin uudestaan virastossa. Hyvä täti, parempi mieli! Nyt homma on erinomaisella mallillaan. Ja elämä hymyilee! :) Asioinnin jälkeen hain Aurelian hoidosta päiväunille. Vaan tyttö olikin riehaantunut duracellpupu ja nukahti vasta 1,5h normiajan jälkeen touhuttuaan ensin riittävästi kaikkea hassua... Oli kuulemma ollut kivaa Kati-Tätin ja kumppaneiden seurassa (tämä tieto huojensi äitiä kummasti...) Mitäs mä sanoin, hyvä täti, parempi mieli! ;)

Puunhalausta.

Parkouria.

Propsit propolikselle! Aamulla olin herännyt flunssaisena. Ei pelkästään kurkku kipeä, vaan oli myös kylmä ja kolottavat lihakset. Vissiin eilinen kastuminen ja paleleminen vaikutti. Otin jo eilen reippaita annoksia propolista ja samoin tänään. Voi että on tykkiainetta! Uskon, että pääsen tästä flunssasta tosi helpolla. Tätä ainetta voin suositella valkosipulin ja inkiväärin lisänä flunssan nitistämiseen (ja ennaltaehkäisyyn)!!! Maistuu kuten kunnon troppien kuuluukin, joten tehon tuntee saman tien ;) Ihan kaikkein paras flunssantorjuntakeino on positiivinen mieli ja vahva ajatus terveydestä ja toimivasta vastustuskyvystä.


Kuulokkeet on kiva juttu. Etenkin, kun joku fanittaa muumilaulua (paa pappa paappa...) ja haluaa kuunnella sitä noin sata kertaa peräkkäin ja äiskää ehkä jo vähän kyllästyttää... Pienenä biisit vain parani, mitä enemmän niitä kuunteli, sanoi siskoni joskus. Niinhän se vissiin on. Mutta on noi kuulokkeet kyl aika makeet kans!

Jou jou.

Ihailen näitä kiharoita niin valtavasti! <3