Kyllä se on oikeasti kesä!

Se, että puhut itsestäsi hyvää, on yksinkertaisesti korvin kuultava versio siitä, että ajattelet itsestäsi hyvää. Sinun ei suinkaan tarvitse sanoa jokaiselle tapaamallesi ihmiselle, että olet erityinen ihminen, mutta älä liioin kiellä sitä. Karta itsesi tarpeetonta vähättelyä. Kiitä ulkomuodostasi esitetyistä kohteliaisuuksista lisäämättä kiitokseen vastalausetta: "Tämä pukuhan on ikivanha". Kun sanasi ja se, mitä yrität saada aikaan, tukevat toisiaan, olosi ei tunnu enää ristiriitaiselta. Tämä on yksi aitouden määritelmä, ja sen avulla pystyt tuomaan esiin valosi.

***

Yllä oleva teksti oli lainaus Victoria Moranin kirjasta "Sisäinen valo - vaali sieluasi ja saavuta elinikäinen kauneus". Joskus käy hyvin, kun kiireessä nappaa randomkirjan kirjaston hyllyltä. Matkalla laina-automaatille luin kirjan nimen ja ajattelin, että hohhoijaa mikä lässytyskirja... Mutta se olikin mielenkiintoinen ja mukavaa luettavaa! :)

Huippua, alan vihdoinkin tajuamaan, että on oikeasti kesä!
.,

Lapset  <3

Pellekaija Pum. Suomalaisissa ulkoilmakonserteissa pärjää parhaiten toppapuvussa ja pipo päässä.

.

Aurelian ottama kuva!

 .

Niklas ja Aurelia metsäntutkimuksissaan.

Kerkät on kirpakoita...

Mutta krillimakkara maistuu aina. Huomaa pihlajan latvassa pikkuapina.

Nami nami nam

 .

Kukat on ihaniiiiii!

.

Kukat on jotenki vaan niin upeita ja kauniita.

.

Huomenna Korkeasaareen! Jihuujihuu ihanoikea KESÄ!!! :D

Sinisilmäinen optimisti katselee finanssikriisiä

Ihminen tarvitsee materiaalisista asioista oikeastaan vain ruokaa, vaatteita ja lämpimän pedin jossa katto päällä. Henkisistä asioista ihminen tarvitsee ainakin sosiaalista verkostoa, rauhaa, iloa, huumoria, läheisyyttä, toivoa, muiden ihmisten tukea ja rakkautta, mutta listaa voisi kyllä jatkaa pitkällekin. Kuten vaikkapa tunnetta siitä, että kuuluu johonkin ja tunnetta siitä, että jokin korkeampi rakkaus/äly/suunnitelmallisuus kannattelee maailmankaikkeutta.

Yksi näkökulma on, että en tiedä mistään mitään. Mutta näkökulma, josta itse mielummin katselen maailmaa on ajatus siitä, että näissä talouskriiseissä piilee mahdollisuus parempaan. Me oikeasti tarvitsemme enemmän henkisiä asioita kuin materiaalista kökköä. Näin downshiftaajan perspektiivistä meillä länsimaalaisilla on kyllä varaa tinkiä materiaalisista asioista ja sen sijaan haalia henkisiä asioita. Läheisyyttä, rauhaa, sosiaalisuutta, iloa, huumoria, toivoa, tukea ja rakkautta. Melkein kuin maailma haluaisi opettaa meille, että downshiftatkaa tai itkekää ja downshiftatkaa! Vaikka kaikki pankit menisivät nurin ja raha menettäisi arvonsa, niin huomaamme, että meidän on silti mahdollista säilyttää ne tärkeimmät asiat, jos haluamme! Voi olla, että fyysiset perustarpeet - ruoka, vaatteet, katto - tuottavat haastetta, mutta senkin voin nähdä jälleen yhtenä hienona mahdollisuutena toimia yhteistyössä muiden ihmisten ja luonnon kanssa.

Olen sikäli onnekas, että materiaalisia turhakkeita on siunaantunut aika vähän. Jos pankkini menee nurin, niin en todellakaan menetä miljoonia enkä edes yöuniani (ne ovat ilmaisia)! :D Oikeastaan uskon, että Aikapankin tapaiset ringit tulevat palvelemaan meitä enemmän ja enemmän. Voisin oikeastaan itsekin liittyä jo nyt!

Tällaisia mietteitä tänään... Paljon rakkaudellisia ajatuksia Kreikkaan ja Espanjaan. Toivon ihmisten siellä pystyvän jakamaan henkisiä tukipaketteja toinen toisilleen <3 Eikä vain siellä, vaan kaikkialla. Mikä voisi olla tämänpäiväinen henkinen tukipaketti lähimmäiselle? Täällä Suomessa ehkä vielä tällä hetkellä riittää pelkkä tukeminen. Eli hymyily, ystävällisyys, pilke toivosta. Ne ovat kaikkien käytettävissä, ilmaiseksi! :)

Joutilaisuutta ja hienoja munia

Tänään tein vähän niinkuin hukkareissun käydessäni musiikkikirjastossa etsimässä nuotteja. Ei löytynyt yhtään ainuttakaan kiinnostavaa biisiä. Mutta paluumatkalla istuskelin vain hiljaa itsekseni ja kun aivot menivät tyhjäkäynnille, sain useitakin hyviä biisi-ideoita! Hyvin hyödyllinen bussireissu siis! On siinä siis hyvä puolensa, etten omista mitään iLaitetta. Voi käyttää joutoajan ideointiin! :)

Eläminen in real life on aika hienoa. Sekin on ihan siunaukseksi, että en pääse tietokoneelle muuta kuin keskellä yötä: täytyy keksiä jotakin "oikeaa" tekemistä päiviin :) Mikä voisikaan olla realimpaa kuin oikea, aito luontoelämys :)

Tyyppi alko heti maadottautuu.

.

Mitä pienet edellä! Täälläkin syntyi paljon uusia ideoita. Reissu-sellaisia :D Ihana kesä tulossa!!!

 .

Metsäreissun päätteeksi löydettiin ihan urbaani lintu. Rastas, eikö? Melkein kesy. Tölläsi vain takaisin :)

Lopuks sitä alkoi häiritsemään ja se lensi lähipuskaan. Pesässä oli kaksi ihan ihan pientä poikasta ja ihan kypsiä, tosi makeen värisiä munia!

 Kyllä se emo tuli takaisin. Käytiin tarkistamassa :)

Olen kyllä onnekas, kun naapuritalossa asuu niin ihana kotiäitikaveri, jonka luokse aina ollaan tervetulleita. Kyllä IRL aina FB:t ja chatit voittaa! Varsinkin kun otetaan huomioon tosikotiäidin iltapäiväeväät :)

Valkoisia munia, raakasuklaata, rypäleitä, lelukukkanen, salaattia, manteleita ja TiTiNallen karaokelevy! Ooooh!!

.
Ja kyllä päivän hyviksiin on laskettava vielä korvatulpatkin. Siis huh huh, en edes pysty mielessäni kuvittelemaan tilannetta, että millä keinoin selviäisin pikkutytön uhmakohtauksesta ilman niitä! Laitoin tulpat korviin ja jatkoin normaalia touhua. Joka kerta se rauhoittui itsestään. Lopulta. Mutta ilman tulppia olisin varmaan räjähtänyt. Ja silloin paikalla olisi vain ollut yhden sijasta kaksi uhmaikäistä... En tiedä onko ignorointikaan paras keino, mutta rähjäämistä selkeästi parempi kuitenkin. Parempia keinoja otetaan mitä innokkaimmin vastaan!

Järjestystä elämään

On ihanaa tehdä jotakin konkreettista, jossa lopputuloksen saa HETI. Se tunne, kun näkee, että on saanut jotakin aikaiseksi!!! Raivasin Aurelialle oman huoneen teinipojan vaihtaessa toiseen huoneeseen. Teinipojan jäljiltä huone oli... no... kyllä te teinipojat tiedätte... Raivaamista riitti. Olisin tietysti voinut pyytää, että hän itse raivaisi sotkunsa, mutta silloin Aurelia olisi saanut huoneensa aikaisintaan syksyllä... Nyt on upea puhdas huone ja lelut toistaiseksi ojennuksessa. Aikaisemmin Aurelia nukkui meidän sängyssä ja eleli koko talossa. Nyt leluillaan on selkeä oma paikka ja olohuoneessa mahtuu kävelemään melko normaalisti. Ja tyttö itsekin on aivan intona uudesta huoneestaan, on nukkunut siellä jo kolme yötä. Tosin niin olen minäkin... ;)

Voi että nuo kiharat!!!! <3

.
Tuli itsellekin raikas olo. Maallisen asunnon järjestäminen vaikuttaa sielun asuntoon. Feng shuita tai jotain sellaista :)

Muutenkin asiat yhtäkkiä ottivat tuulta alleen. Puhelin pirisi uusia jännittäviä juttuja ja lenkkipolullakin tuli kaukaisia tuttuja ihan yllättäen vastaan. Niistä lisää sitten! :) On se ihmeellistä! Hyväntekeväisyysprojektinikin etenee aivan mahtavasti. Tuntuu kyllä hienolta, että on mahdollisuus tehdä jotain. Pieni on suurta, enkä kuvittelekaan, että pelastaisin maailman. Mutta jos voin auttaa edes muutaman tytön elämää parempaan, niin se on todella todella mahtava asia! Ja oikeasti uskon, että tämän kautta voin vaikuttaa satojenkin tyttöjen elämään.

Olen saanut oppia, kuinka luontoa hallitsee vahvemman laki. Ihminen taas voi valita, haluaako hän seurata vahvemman lakia vaiko ihmisen sydämeen istutettua rakkauden lakia. Jos yhden toivomuksen saisin, se olisi, että jokainen ihminen voisi joka hetki seurata rakkauden lakia! Mutta jos en voi pelastaa koko maailmaa, niin voin ainakin omassa elämässä pyrkiä tekemään joka hetki valintoja rakkauden lain mukaisesti. Kyllä siinäkin on ihan riittävästi projektia ;)

Joskus tuntuu, että luonto on sittenkin oivaltanut rakkauden lain!

Hyvä, pahempi, paras.

En todellakaan ole aina iloinen enkä joka kerta positiivinen. Välillä vituttaa ja ärsyttää aivan sikana. Kuitenkin ajattelen, että "hyvä" ja "huono" kuuluu ihmiselämään ja vuorottelee kuten muutkin asiat. Tiedättehän, päivä ja yö, kesä ja talvi, sisäänhengitys ja uloshengitys, aktiivisuus ja lepo... Ilman toista ei ole toista. Jos ei hengitä sisään, ei voi hengittää myöskään ulos. Kun Darth Sidious kuolee ei ole enempää tarinaa. Jos shakkilaudassa on vain valkoisia ruutuja, ei ole peliä. Mistä sitten on kyse? Miksi taistella huonoa vastaan, jos se kuitenkin kuuluu normaaliin vuorovaihteluun? 

Välillä mustaan ja välillä valkoiseen ruutun. Paitsi lähetti.

Oikeastihan kyse ei ole huonoa vastaan taistelemisesta, vaan hyvän löytämisestä jokaisesta tilanteesta. Nimittäin varjo ja valo, jos näitä symboleja käytän, ovat hieman erilaisia luonteeltaan. Pienikin valo valaisee pimeän huoneen, mutta pieni varjo ei pimennä valoisaa huonetta. Varjon luominen valoisassa huoneessa ei ole vaikeaa. Sen voi tehdä vaikka omalla kädellä. Mutta valon luominen pimeään (ilman keinotekoisia apuvälineitä), siinä saa jo jotakin tehdäkin! Se on taito, jota kannattaa harjoitella. Pimeys on mitä hienoin harjoittelutilaisuus ja mahdollisuus oppia jotakin valosta ja me voisimme ottaa siitä hyödyn irti. Pimeys on siis aivan eri luokan mahdollisuus kuin valo. Me tarvitsemme sitä ja se kuuluu elämään. Ilman sitä emme voi oppia valon etsimistä ja löytämistä. Tässä kohti on myönnettävä, että olen lueskellut Deepak Chopran kirjaa nimeltä Varjominä. Kiinnostava teos juuri tästä aiheesta!

Entäs käytännön tasolla? Kun vituttaa, itselleni helpoin tapa sietää tilannetta on ottaa etäisyyttä. Aika usein lähden niinsanotusti vetämään tai ellei se ole mahdollista laitan korvatulpat korviin. Timeout. Tehokasta olisi yrittää katsoa tilannetta niin objektiivisesti kuin mahdollista. Normaalitilanteessa minun on aivan helppoa katsella itseäni ikään kuin "etäältä". Suuttumuksen keskellä se on kuitenkin kaikkea muuta. Vähän kuin olisi jäänyt sormi oven väliin. Siirräppä siinä ajatuksia objektiiviselle etäisyydelle ja tarkkaile analyyttisesti omia tuntemuksia! Ei mikään turhan helppo nakki se. Mutta näissä viime päivien kiemuroissa onnistuin ainakin osittain, ja siitä olen vilpittömän iloinen! Haluan muistaa sen tilanteen, kun istuin itsekseni ja kihisin kiukusta ja kaikin voimin ponnistelin, jotta saisin tietoisuuteni siirrettyä edes puolen metrin päähän kehostani. Hienoa oli, että ylipäätään muistin koko objektiivisuustekniikan ja että onnistuin niinkin paljon keskittymään siihen. Olipas tehokkaan tuntuinen treeni! "Huonot" tilanteet kannattaa ottaa hyvänä harjoitusvastuksena!

Ja sekoitetaan pakkaa vielä lisää. Hyväksi kutsutaan sitä, mikä on huonompaa vaihtoehtoa parempi. Parempaan asiaan verrattuna hyvä taas on huonompi. Sekin on siis suhteellista. Jolloin absoluuttista hyvää (tai pahaa) ei ole olemassakaan. No huh huh!!! Eiköhän tässä ollut nyt riittävästi tästä aiheesta...

Löysin maailmankaikkeuden viidakosta kaksi yhteensopivaa palasta. Siitä syntyi tämä.

Ja tein pitkästä aikaa raakakakun. Tai no, raaka kermavaahtoa lukuunottamatta. Sitä kun en ole vielä raakana löytänyt.

Pohja manteli-saksanpähkinä-rusina-mössöä (liotetaan ja blendataan, lisätään aavistus suolaa). Tumma täyte mustikka-banaani-raakakaakao-kookosöljy-mössöä. Punertava täyte mansikka-avokado-maca-stevia-kookosöljy-mössöä. Kuorrutus luomukermavaahtoa. Juju raakakakun hyydyttämisessä on kookosöljy. Helppoa! Mössö voi olla melkein mitä vain. Siihen sekoitetaan vesihauteessa sulatettu kookosöljy, kaadetaan vuokaan ja laitetaan jääkaappiin hyytymään. Helppoa :) Ja terveellistä :P

On hienoo!

Moi taas! :) Halusin vain kertoa, että nyt on kesä <3

Hämmästyttävä bussimatka

Nousin vaunujen kanssa iloisena bussiin. Kuski oli huonolla tuulella ja alkoi valittaa, että opettelisin tekemään käsimerkin kunnolla. Ihmettelin, missä vika, olinhan sentään näyttänyt käsimerkin kaksi kertaa, kun bussi ei meinannut pysähtyä. Olin kuulemma näyttänyt merkkiä väärällä kädellä (pidin vaunuista kiinni toisella). Ensin aloin jänkäämään vastaan, että kyllä muut kuskit ovat ymmärtäneet käsimerkin ihan helposti, mutta se vain lisäsi vettä myllyyn. Koska olin vielä melkein hyvällä tuulella ja halusin säilyttää iloisen mielentilan päätin, että tämä turha ja lapsellinen vänkäys loppukoon. Miettiessäni mitä oikein sanoisin, kuulin suustani pulpahtavan iloisella äänellä "Hei, jos sun tarvii valittaa, niin valita vain. Otan kaiken vastaan!". Kylläpäs hiljeni kuski :) Ja itsekin hämmästelin itseäni. Tällaista lähestymistapaa voisin käyttää jatkossakin :)

.

Parvekkeeni ruusu on raskaana :) Hihiii :) Ja aika moni muukin kukka! Eikä vain täällä minun parvekkeellani, koko maa on täynnä niitä! Voi tätä kevään ja kesän ihanuutta!!! Lähetän kuskille lämpimiä ajatuksia ja toiveita, että hänkin pääsee pian liikkuvasta kopperostaan ulos ihanaan luontoon :) Taidan lähteä itsekin tuonne auringonpaisteeseen. Toivottavasti sinäkin pääset! <3

Oijoijoi!

Oijoijoi!!! Kylläpäs tulikin ihan oikea KESÄ! Tänään ei ollakaan paljoa muuta tehty kuin barefoottailtu :) Melkein meinasin pestä ikkunat, mutten löytänytkään ikkunan avaajaa... Joten päädyin sitten nautiskelemaan elämästä :D

Iiiik! Onks tää kylmää??

 .

Ei muuten oo yhtän kylmää!

.

Ei näitä palleroita voinut estää uimasta :) No, hauskaa heillä ainakin oli!

.

Rantsupiknikki

.
Menimme rannalle pyörällä, palleroiset pyörävaunussa. Heti kun päästiin liikkeelle, alkoi vaunusta kuulua laulua. "Syödään, juodaan, tip tap tip tap tipetipe tip tap. Tip. Tip. Tap." :D

.
Nyt on punaiset olkapäät. Ihan parasta :)

Ja pakko vähän hehkuttaa maadoitustakin :) Luin sitä kirjaa vähän lisää ja homma on yllättävän yksinkertainen. "Sähköinsinöörit tietävät, että maan pinta sykkii negatiivisesti latautuneita vapaita elektroneja. Lääketieteen tutkijat eivät tienneet sitä, mutta he kyllä tiesivät, että keho on luonteeltaan sähköinen ja että vapaat radikaalit ovat positiivisesti varautuneita molekyylejä tulehduksen, kudosten tuhoutumisen ja sairauksien ytimessä."  Yksi plus yksi on, että maadoituksen avulla saadaan kehossa oleva haitallinen positiivinen varaus purettua. Vapaat radikaalithan on juuri niitä (positiivisesti varautuneita) pahiksia, mistä pitäisi päästä eroon. Maadoittuminen on lisäksi ihan superhelppoa. Sen kun tökkää varpaat multaan tai menee pitkälleen ruohikkoon tai vaikkapa mereen kahlaamaan niin johan sähkövaraukset purkautuu! Kengät ovat pahiksia, koska ne eristävät sähköä, ja positiivinen sähkövaraus ei pääse purkautumaan. Näin siis sanoi maadoituskirja. Sen ainakin tiedän, että hiekkarannalla köllöttely tekee todella hyvää ja paljain jaloin kahlaaminen virkistää! Kyllä maadoittuminen on kivaa :)

Voi Kukka!

Nyt on kyllä niin kesä, että pakko se on uskoa! :) Erityisen ilahduttavia ovat tienvarsien keltaistakin keltaisemmat voikukat. Se väri tunkeutuu sieluun. Niinku hyvällä tavalla :)

Paljasjalkatouhu sai ihan uuden ulottuvuuden kun raotin hieman tämän maadoituskirjan kantta. Jos yhtään hyvinvointijutut kiinnostaa, niin tämä on kyllä must. Paljasjalkailu ja kaikenlainen luonnossa oleilu on aina ollut minulle iso juttu ja tavallaan olen jo tiennyt tuon, mitä kirjassa sanotaan. Mutta kirjaa on hyvin kiinnostava lukea, koska se on tieteellisesti kirjoitettu (vaikka huuhaaksi voisi äkkipäätä luulla).

Jo ennen kirjan lukemista pääsin tosissani barefoottailemaan, ja kyllä tekikin hyvää! Kävimme kaverini mökillä ja oli niin lämmintä, etten vain pystynyt pitämään kenkiä jalassa. Siinä siis koko päivä meni ihanasti ulkoillen ja pihahommia tehden. Ja ihan nätin punerruksenkin sain olkapäihin :) En muistanutkaan kuinka luontevasti tulee oltua koko päivän ulkoilmassa kun mökkeilee. Voi kyllä teki hyvää! Miten ulkoilma ja luonto (ja maadoittuminen!) voikaan olla niin huippua!

Jos tämä ei ole kesää, niin mikä sitten! :)

.

Meillä on pöydällä lukuisten voikukkien lisäksi myös kaunis tulppaani. Pieni tyttö rakastaa poimia kukkia ja... voi ei... tietysti piti se kaikkein hienoin poimia. Vastoin kaikkia äidin ohjeita. Voi miten tuollaisia pieniä tyttöjä kasvatetaan???
.

Tämän virneen varmasti siskoni tunnistavat... Mistä lie tuollaisen keksinyt... ;D

.

No, ainakin yksi juttu on tässä kasvatuksessa mennyt toistaiseksi oikein hyvin. Aurelia nimittäin mankuu kaupassa terveellisiä naposteltavia. Kuten beibi-appelsiinia. Ei tarvittu huutopotkuraivareita, kyllä äiti mielellään mandariinin ostaa <3

.

Oih, ja kävin pitkästä aikaa myös ulkona treenaamassa! Juoksin meren rannalle, missä aurinko laski kultaisena ja lämmittävänä. Siinä oli puistonpenkki ja se oli tämänkertainen kuntosalini. Millaisen treenin voikaan saada aikaiseksi yhdellä penkillä, huh huh! Tässäpä:

Hyvyyttä jälleen ilmassa!

Jos elämässä tapahtuu jotakin, mitä ei ehdi bloggaamaan tai muuten vain virtuaalisesti jakamaan, niin onko se oikeasti tapahtunut...? Hmm... Olen siis takaisin koneen äärellä mutta voin vilpittömästi suositella tietokoneetonta viikkoa ihan kenelle tahansa, saapi uutta perspektiiviä elämään! :)

Tässä jyväskyläläinen kummityttöni Pinja sekä Aurelia :) Aurelia ekaa kertaa "isojen" keinussa.

.

Tämä tauko siis johtui tyämatkasta Jyväskylään. Olen sen verran vanhanaikainen, että en kuljeta nettiä mukanani. Mikä tuntuu olevan ihan hyvästä välillä :) Jyväskylä on mukava paikka. Varmaankin siksi olen aina tykännyt siitä, kun mummoni asuu siellä ja lapsena oli aina huippua olla mummolassa. Kävimme äitienpäiväyllätyksenä hänen luonaan tälläkin reissulla. Mummoni on mainio teräsmimmi, lähenee jo 90-vuotispäiväänsä, mutta edelleen virkeä ja terve ja ajassaan kiinni. Vai kuinka monta 90-vuotiasta facebookkaajaa tunnet? Täytyy sanoa, että olen hyvin iloinen näistä geeneistä! :)

Isomummu ja Aurelia.

Jyväskylä on lisäksi kaunis kaupunki ja siellä on helppo mennä paikasta toiseen kävellen tai pyöräillen. Saatiin lainaksi lastenistuimellinen fillari, ja siitäkös Aurelia tykkäsi! :) Tänne on mukava tulla syksyllä taas!

Olipas muuten hauska yhteensattumakin! Tiesin, että Jyväskylässä on terveyshihhulipiireissä arvostettu Shasa-niminen baari, joten päätin etsiytyä sinne. Siellä tilasin SunFire -nimisen pirtelön, joka oli varmaankin litran kokoinen. Huh... Sitä ei ihan yhdellä kulauksella juotukaan, joten jäin istuskelemaan tyhjään baariin ja mietin, että tämänhän piti olla kaikkien terveyshihhuleiden kohtaamispaikka, joten missä kaikki ovat? No, yhtäkkiä eräs helsinkiläinen hyvinvointipioneeri pöllähti paikalle, luuli tulleensa peruskahvilaan. Katsoi hetken ympärilleen ilahtuen: "Tää on vissiin joku luomumesta?". Johon huikkasin: "No moi! Juu, tää on vähän kuin Kampin CocoviBaari!" Tyyppi oli tietysti ihan innoissaan tästä yllätyksestä ja varmaankin myös yllätyksestä nähdä minut siellä. Siinä sitten ideoimme kaikenlaista innostavaa yhteistyötä hänen hyvinvointijuttujen ja minun rentoutuskonserttieni välillä! Todella inspiroiva "sattuma". Tai kuten henkilö tuumasikin yhteentörmäyksestämme "Kaikella on tarkoituksensa, en usko sattumaan!". Niinpä! Kerron näistä kuvioista sitten lisää, kunhan ideat saavat vähän enemmän konkreettista muotoa :)

.

Kun saavuimme junalla takaisin Helsinkiin oli rautatieasema muuttunut kukkivaksi puutarhaksi! Aivan mielettömän hieno idea! Tällaista juuri moderni katutaide kuuluisi ollakin, siis sellaista, mikä tuo ihmisille iloa, hyvää mieltä ja rauhallisen nautinnollista oloa! Aivan erilainen tunnelma koko paikassa, paljon rauhallisempi ja myöskin hiljaisempi mutta omalla tavallaan kovin paljon elävämpi. Kyllä luonto on ihmeellinen juttu! Kannattaa käydä ihastelemassa vaikkei olisi matkustamassakaan, puutarha on vissiin ainakin juhannukseen asti siellä. Toivottavasti olisi pysyvästi! Kävellessämme Kamppiin vastaan tuli pari hevosvankkuria. Ihan kuin luonto olisi vallannut kaupungin :) Ja ihmiset olivat innoissaan :)

Monta uteliasta otusta.

.

Aurelian kanssa on mukava matkustaa. Hän on ihan huippua seuraa, maailmanmatkaajan ainesta. Löytää kiinnostavaa tekemistä tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä kyllästy jos äiti haluaa käydä kahvilla, päinvastoin hän välillä jopa pyyti, että eikö voitaisi käydä vähän kahvittelemassa välillä :) Ja tokihan Aurelia aina saa oman kahvikupposensa (jossa tietenkin Aurelia-kahvia, eli vettä).

Pikkurilli oikeaoppisesti pystyssä <3

Huli hei!

Halusin vain sanoa, että olen onnentyttö kun minulla on niin paljon elämää, etten ehdi bloggailla ;) Kevät on sellaista aikaa, että hyviä asioita on helppo löytää ihan kaikkialta. Joten seuraavaa kirjoitusta odotellessa, bongaa itse ;)

Itselläni tulossa illalla Deep Relaxing Sounds bassokvartetilla ja sieltä Jyväskylään soittohommiin :) Huli hei!

Päivän päätteeksi

Tällainen bloggaaminen on aika hyvä asia. Nytkin istuskelen tässä ja mietin, mitä kaikkea hyvää tänään on tapahtunut. Erinomainen tapa se! Voi mennä hyvällä mielellä nukkumaan, kun päällimmäisenä mielessä on päivän kohokohdat. Ja todellakin hyvää löytyy aina. Ei tietenkään joka päivä saa lottovoittoa mutta iloa on vaikka missä arkisissakin asioissa.

Esimerkiksi tapasin tänään kotiäitikaverin ja Aurelian ikäisen lapsensa pitkästä aikaa. Aurinko paistoi ja välillä oli niin lämmintä, että takki sai kyytiä. Lähdimme mieheni kanssa yhdessä työntelemään Aurelian päiväunikärryjä. Kävelimme pitkin kauniita merenrantoja ja valkovuokkojen täyttämiä metsiä. Oli niin lämmintä, että tunsin pakottavaa tarvetta riisua hikiset kenkäni. Kyllä jalat tykkää kävellä maan pinnalla! Ja miten vapauttava tunne kävellä metsäpolkuja ilman kenkiä! Ja keikkapuhelinkin on pirissyt. Aika hieno päivä! Ja ihan kohta pääsee nukkumaan. Loistavaa :)

Kevätparvekkeen ensimmäinen ihan itse kasvatettu kukka!

.

Mitä hyvää sinulle on tänään tapahtunut, mitkä olivat sinun päiväsi kohokohdat? :)