Nyt on nyt eikä ylihuomenna

Venyttelytuntieni vakkarimummot ovat niin ihania! Tykkäävät venytellä ja tulevat tunnin jälkeen kertoilemaan kaikkia juttujaan. Se on hassu juttu, kun välillä vain lipsahtaa suusta jotakin, minkä itsekin vasta tajuaa sanottuaan sen ääneen. Siis varsinkin, kun on kyse hyvästä jutusta, eikä muuten vain lipsahduksesta :) Tämänkertaisen venyttelytunnin jälkeen mummo tuli kertomaan, kuinka alkaa pikku hiljaa oppia olemaan lempeä itseään kohtaan, kun ei enää voi paahtaa samaan tapaan kuin nuorempana. Kuulin suustani tipahtavan sanat: "Kun ikää tulee tietyn vertaa, sellainen viisaus monesti kasvaa, että tajuaa, että jos aikoo nauttia elämästä, niin se on paras tehdä NYT!" Kuultuani sanani tajusin: Ei tuon oivaltamiseksi tarvitse ensin hukata 60 vuotta ylimääräiseen "paahtamiseen". Viisautta on tajuta mahdollisimman varhaisessa elämänvaiheessa: Jos aikoo nauttia elämästä, se on parasta tehdä NYT!  

 .

Vietämme edelleen ihanaa hiihtolomaa :) Luonto todellakin hemmottelee etelän hiihtolomailijoita!!! :)

Isoveli ja pikkusisko korikeinussa <3

Aurelia kärrää ruokaa lumiukoille.

Taas vähän mietin tuota valittamisaisaa ja siihen kuuluvaa valittamattomuushaastetta, jota mielummin sanon valopilkkuhaasteeksi (ennemmin kuin valittamaton haluan olla valopilkku).  Nimittäin alkoi pännimään nämä jenkkakahvat ja huomasin mielessäni valittavani niistä itselleni. Hups... Miten tässä  nyt pitikään toimia? Päätin, että ennemmin ohjaan sen ärtymyksen, joka niin helposti purkautuu hyödyttömäksi valitteluksi, toiminnaksi, joka vie valitustarpeen pois! Siispä, pienin tarvittava elämäntapamuutos: Syön vain kun on nälkä. Nyt siis loppuu tämän naisen kohdalta superterveellisetkin "välipalat", jotka oikeasti ovat vain naposteluja. Ja jos meinaa tulla muita ajatuksia, niin koetan muistaa suunnata siitä syntynyt valitusenergia oikeaan osoitteeseen. Olkoon tämä jatke tuohon Valopilkku-haasteeseen! Tervetuloa mukaan aloittaen vaikka yhdestä päivästä. Eli: Muutan kaiken valitusenergian toiminnaksi valitusaiheen korjaamiseksi!

Tästä tuli mieleen yksi hyvä juttu vielä. Koska niin helposti tulee valitettua surkeaa lähikauppaa, haluan ilmaista tyytyväisyyteni pikkuiseen lähiöalepaamme. Se on aivan tavallinen perusalepa, josta saa eineksiä ja kaljaa. Mutta kun avaa silmänsä, niin sieltä löytää aarteita: luomuappelsiineja, luomuomppuja, kaikkia luomumaitotuotteita (voi, punainen maito, viilit, jugurtit, juustot), luomu oliiviöljyä, luomukananmunia, luomujauhelihaa, luomuporkkanoita... Tykkään todella paljon tästä nykyisestä ekotrendistä, kun jopa lähiöaleposta löytyy näin laaja luomuvalikoima!!!

Hiihtolomainen kevätpäivä

Päivä alkoi lumihommilla.

Jotka ei ihan heti loppuneet....

Pitääpi ottaa järeämmät vehkeet käyttöön.

No niin, lumitunneli on valmis!

Kukkulan kuningas, tadaa! (Aurelia oikeastikin huuteli TA-DAA)

Tähystystorni

Yhtäkkiä alkoi aurinkokin paistamaan ja linnut laulamaan!

Ja sitten, mitä ihmettä! Pajunkissoja!!!

Pihan haapapuussakin oli nuppuja! :) Se on kohta kesä... :D

Eespäin sano tyypit lumessa!

"Tosi hieno keli!", huudahti Tapio heti aamusta. Ulkona oli metrikaupalla lunta maassa ja lisää tuli vaakatasossa niin, että ilma oli aivan valkoinen. Niin no joo, onhan tämä ihan hieno keli olla sisällä, mietin itsekseni. Vaan Tapion into ei laantunut, se suorastaan vain yltyi samaa tahtia kinosten kanssa. Joten lopulta löysimme kaikki itsemme lumihangesta :) Kyllä olin iloinen mieheni hyvästä asenteesta!

Aika paljon oli tullut lunta... :)

Ilmakin oli ihan valkoinen.

Ja lumi peitti melkein jo aidan ja ikkunat!

Muksis maksis, sanoivat ukot pulkkamäessä.

Jiiihaaaa!!!

Peace man! Lumisotaa :)

Ja yksi pieni tyttönen yritteli pysytellä vauhdissa mukana .

Sitten tapahtui ihmeellinen asia: Aurelia halusikin mennä päiväunille äidin sänkyyn. Ja nukkuikin peräti kolme tuntia! Se sopi mainiosti, sillä mitään katuja ei oltu aurattu ja vaunukävely olisi ollut vähän jo liian urheilullista terveydentilaani nähden..

Mutta terveydentilasta pakko oikeasti sanoa, että jee! Kurkkukipu on hellittänyt, siitä olen erittäin iloinen! Toki vieläkin kuljen kurkkupastilli suussa, mutta nyt voi jo hengittää tuntematta kipua. Hieno juttu se! Olisi kova hinku päästä jo kuntoilemaan ja toteuttamaan kaikkia uusia soittoideoita... Ai niin! Kirjoitin aiemmin, että sain akupainannasta paljon apua tämän flunssan selättämiseen, mutta harmittelin, etten muista niistä mitään. No, Tapio järjestää nyt ihan kokonaisen virkistysillan teeman ympärillä, että jos tuntuu ajankohtaiselta, niin mainos tulee tässä:

Keskiviikkona 22.2. klo 17-21 on seuraava Sippoin Wellness ilta. Ohjelmassa terveydenhoitoa sekä akupainantatekniikoin, Sippoin meridiaanihieronnalla että Sippoin Wellness harjoittelun keinoin : )

Keskiviikon erityisaiheena flunssan hoito ja ennaltaehkäisy, sekä jalkojen/varpaiden hoito.

Tapahtumapaikka Helsingin keskustassa.

Tilaisuus keskiviikkona on KAIKILLE AVOIN! Hinta 40 euroa, ohjaajat 10 euroa. Ennakkoilmoittautuminen edellytetään, 050 5328 528 Tapio.

Tapahtumat järjestää Suomen Kansanterveyden ja Terveysliikunnan Edistämisen Seura ry.
Tervetuloa!

Kahvilassa ilahduin, kun maksusekoilun päätteeksi tarjoilija antoi minulle lapun, jossa ilmoitti minun olevan tärkeä :) Ja siitä syystä saisin seuraavan kahvini ilmaiseksi :)

Luin Uskalla Innostua -Ilkan mietteitä valittamisesta. Kun kerran olen tässä valittamattomuushaasteessa mukana, niin tuntuu ihan sopivalta kopioida terävät ajatuksensa tänne:

Yksi valittamisen syitä on se, että valittamisen aikana ei kykene näkemään sitä MITEN asiat voisivat olla tai MITEN asiat saisi muutettua paremmaksi.

Kun siis kyllästyt valittamiseen, niin mieti mikä olisi paras vaihtoehto tilalle, innostu siitä ja jollakin tavalla näe se, että tottakai juuri sinä pystyt saamaan kyseisen muutoksen aikaan. Se minkä haluat elämässäsi, tarvitsee olla ensiksi mahdollista mielessäsi. Tämän jälkeen et enää valita asiasta, vaan mietitkin asiaa uudella tavalla ja keksit keinoja muutokseen.

Valittaminen on hyvää silloin kun se:
- saa miettimään omaa elämää uusin silmin
- auttaa suuntaamaan ajatukset siihen mitä haluaa tilalle
- siitä saa tiedon tai tiedostamisen siihen mitä on vialla tai mitä tarvitsee muokata omassa elämässä
- se aloittaa muutoksen parempaan
- se hymyilyttää, naurattaa tai luo huumoria ympäristössään 


Käytä siis valittamista muutoksen voimana tai jos osaat, niin voit myös hauskuuttaa sillä muita.

Muistitko haasteen?

Jotkin ystäväni lähtivät mukaan valittamattomuushaasteeseen, joko sinä testasit? Haastehan oli TÄMÄ. Miten teillä sujuu, millaisia ajatuksia on herännyt? Itse olen huomannut, että varsinainen valittamisen välttäminen on aika helppoa. Pitää vain suunsa kiinni tarpeen tullen. 

Perusvalitusaiheet, sää, ympäristö ja terveys ovat myös olleet helpot ohittaa, jopa kääntää hyväksi. Ihan tarkoituksella olen aloittanut bussipysäkkikeskusteluja aiheesta "ihana sää" tai muuta kivaa, mitä nyt mieleen on tullut. Ja jos joku muu valittaa näistä perusjutuista, niin on aika helppoa vastata kertomalla hyvät puolet. "Mutta aika ihanaa, että on jo näin valoisaa" jne... :) Mummot tykkää :)

Sen sijaan valittaminen itsekseen ajatuksissa on asia, josta helposti saan itseni kiinni. Mikä on ihan hyvä juttu, koska sitten voin tehdä asialle jotain. Ja haasteen takia on myös olemassa motivaatio tehdä jotain. Mikä on erittäin hyvä juttu :) Vaikeinta on ollut yrittää ilmaista epätyytyväisyyttään asioista, joiden haluaisi muuttuvan sellaisella tavalla, jota vastaanottaja ei tulkitsisi valittamiseksi. Sehän varmaan tämän koko jutun pointti onkin: oppia uusia - hyviä - tapoja ilmaista myös ei-niin-mukavia juttuja. Valittamisen sijaan vaikkapa kertoa toiveensa asioiden järjestymiseksi. Tällä keinolla varmasti asiat muuttuvatkin paljon tehokkaammin ja mukavammalla tavalla kuin valittamalla!

Tulsijauhe

Ja hei, olen parantumaan päin flunssasta! Onneksi oli huippurohdot käytössä :) Viime yönä nousi kuume, ja pyysin Tapiolta akupainantahoitoa. No, tapansa mukaan hän tietysti mielummin neuvoi minua itse painelemaan ja parantamaan itseni... Joten painelin ja hoin akupisteiden nimiä. Ja niitä pisteitä oli ainakin yli kymmenen, joten en tosiaankaan muista niitä. Mutta se hoito oikeasti auttoi! Kuume laski lähes välittömästi, eikä ole noussut. 

Tässä hyväksi havaitut perusflunssan parannuskeinot:

Kurkkukipuun: kurlausta suolavedellä, laimentamatonta auringonhattu-uutetta suoraan lusikalla suuhun, fishermans friend -pastillit, runsas veden ja lämpimien juomien juominen

.

Väsymykseen/voimattomuuteen: Tulsi, pakuritee, D-vitamiini, C-vitamiini (camucamu, acerola, amla), raakahunaja ja raakakaakao

Kuumeeseen: lepo ja akupainanta.

Ja supertervehtymissmoothien resepti oli jotain tähän suuntaan:

1pss jäisiä mustaherukoita + 2dl lämmintä pakuri-inkiväätiteetä (=marjat sulavat äkkiä!)
1 rkl raakahunajaa
2 tl tulsijauhetta
1tl Madre-C:tä (sis. camucamu, amla, acerola)
1 rkl CamuCamu-MSM:ää
½ avocado
lähdevettä

Paranemisen poppaskonstit käyttöön!

Auringonhattuja

Keho on jännä kapistus. Jo viikonloppuna alkoi tuntumaan aavistus, että Aurelian tauti saattaa tarttua. Tein kuitenkin kehoni kanssa sopimuksen, että jos tarvitsee sairastaa, niin Ystävänpäiväkonsertin jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja kuinkas ollakaan!? Olin täysissä voimissa kaikki päivät konserttipäivän loppuun asti ja tosiaan seuraavana yönä sitten tuli se kaktus kurkkuun... Ja tässä nyt ollaan. Tosin kaktus on nopeaa vauhtia muuttumassa silkiksi :) Toivottavasti.

Konsertti kyllä onnistui yli odotuksieni! Kuuntelijoita oli salin täynnä ja uusi konserttisali toimi akustisesti tosi hyvin. Ja kaksi bassoa yhdessä on aivan loistava yhdistelmä! Ainakin basistin mielestä :) Jäi tosi hyvä mieli ja bassokaverini kanssa saimme valtavasti hyviä uusia ideoita tulevia rentoutuskonsertteja varten. Uudet ideat, varsinkin niiden yhtäkkinen putkahtelu se on yksi parhaimmista asioista, mitä elämä tarjoaa! :) "Liekeissä" tuntuu olevan vähän jo inflaatiota kärsinyt muotisana, mutta olin totisesti liekeissä - sanan tulisimmassa merkityksessä - kun ajelin kotiin konserttipaikalta! Tällaisissa liekeissä jopa sairastelukin on kivaa :)

Bassokaverista tuli mieleen yksi valokuva, kaivanpas sen tänne :) Olimme kauan sitten erään orkesterin kanssa Espanjassa reissulla. Kuten huomaatte, toinen polveni on siteessä. Bassokaverilla oli nimittän skeittilauta mukana reissussa, niin sillä piti viipottaa Barcelonan turut ja torit läpi... Ihana reissu oli se! <3

Bassokaverin kanssa Espanjassa jotain 10v sitten :)

No niin. Sitten, mitä hyvää on sairastelemisessa? No ainakin saan vihdoinkin testata ihan itselläni kaikkia superrohtoja, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa :) Näillä meinaan nitistää tämän: Pakuritee, tulsi, inkivääri, valkosipuli, auringonhattu-uute, eucalyptusöljy (ulkoisesti), vahva D-vitamiini, paljon C-vitamiinia (CamuCamu, amla ja acerola), suolavedellä kurlaus, silkkihuivi kaulan ympäri ja tietysti lepo ja rento meininki. Ja kun Tapio tulee kotiin, saa hän painella vähän akupisteitä tai laittaa vaikka neulojakin :) Onko teillä lukijoilla vielä jotain muita hyviä ideoita tai ehdotuksia? Nyt olis hyvä sauma testata kaikki vanhan kansan poppaskonstit! :)

Niin ja tietysti itsensä terveeksi visualisoiminen! :)

Jännitystä elämään

Kylläpäs pelotti! Ydinkeskustassa on rakenteilla uusi kortteli, joka on käytännössä vielä pelkkää rakennustyömaata. Siellä menee kyllä katuja, mutta niillä ei ole edes nimiä. Tällaisen kadun varteen pysäköin auton. Katsoin, että tässäpä mainio ilmainen parkkipaikka, kun ei siellä ollut mitään liikennemerkkejä tai parkkimaksuilmoituksia. Siispä päätin jättää auton sinne soittotreenien ajaksi. Lähdin kävelemään tulevaa katua pitkin ja kaukana toisessa päässä huomasin siirtokehotuskyltin. Mietin, ulottuisiko merkki autolle saakka? Siinä samassa näin hinausauton ajavan ohi ja sai sydämeni hakkaamaan. Ei kai oikeasti?! Mutta hinausautolla oli onneksi muita kiireitä raksalla ja se ajoi eri paikkaan. No, jatkoin matkaani soittotreeneihin sydän pamppaillen ja polvet tutisten. 

Treenit meni hyvin ja lähdin etsimään autoa. Ensimmäisenä huomasin, että kadun vastakkaiselle laidalle pysäköidyt autot olivat kadonneet. Sydän jyskytti kiivaasti. En nähnyt autoani ja alkoi oikeasti pelottaa. Ei kai autoja oltu oikeasti voitu hinata pois?!! Sitten näin, että siellä, mihin olin autoni parkeerannut oli kuitenkin jotain raksaukkojen autoja parkissa, joten ajattelin, että ehkä ne autot olivat muuten vain lähteneet. Tutisevin jaloin lähestyin paikkaa. Laskeskelin mielessäni, että tuossa on kaksi pakettiautoa joiden väliin en näe, mahtuisiko autoni olemaan siinä välissä? Raksaukkoja risteli edes takas tietä ja huono omatuntoni tuntui loistavan hävettävän pitkälle. Mitäs menee pikkulikka parkkeeraamaan autonsa keskelle raksaa! Yritin kävellä mahdollisimman ei-mitään-sanovasti. Sitten tulin kriittiselle etäisyydelle ja mitä näinkään... Auto!!! Luojan kiitos se oikeasti oli vielä siellä pakettiautojen välissä!!! Eikä ollut sakkolappuakaan! Meinasin hypätä ilmaan riemusta. Vaan vaivihkaa vilahdin autoon ja kaasutin paikalta. Jeeeee!!! Hyvää tänään: en saanut sakkoja! Kerrankin hyötyä siitä, että auto on mallia maailmaa nähnyt farkku, joten se sulautui hyvin raksa-autojen sekaan... Mutta toiste en autoa sinne jätä, sen verran jännää se oli. 

Ajaessani puhelin piippasi kotoa. Ei kiirettä, Aurelia nukahti nyt vasta. Jee!! Vihdoin vapaa-aikaa! Olin jo tulla seinähulluksi, kun olin niin paljon ollut vain kotona kipeän lapsen kanssa. Lähdin kahville itseni kanssa. Se tuntui todelliselta luksukselta!

Iloiset takavalot hymyilivät minulle :)

Ajaessa kiinnitin huomiota erinäköisiin autoihin. Aika monet autot ovat agressiivisen näköisiä. Miksi ihmeessä? Muotoilulla on ihmeen suuri vaikutus. Sitten eteeni kiilasi Mazda 6, mutta sen takavalot hymyilivät kuin iloinen japanilainen sarjakuvahahmo, että oikeastaan vain ilahduin. Jos joskus hankin ihan oman auton, niin se saa kyllä olla juuri sellainen olemukseltaan hymyilevä, että jos joutuu kurvaamaan toisen auton eteen, niin sille tulee siitä vain iloinen mieli :)

Illalla yhtäkkiä ovikello soi. Pompahdimme Tapion kanssa säikähdyksestä: Ei kai taas naapurit ole keksinyt valittaa jostakin? Menin varovaisesti avaamaan ja ovenraosta kurkistikin iloisesti virnistävä metsänpeikko! Silloin yhtäkkiä muistimme: Ai niin, aurinkoinen ystävämme oli luvannut käydä hakemassa meille 100L lähdevettä! Vastahan aamulla olimme kaivaneet kanisterit esiin ja vieneet ne rappukäytävään odottamaan. Se on Aurelian mielipuuhaa ja olin ottanut siitä valokuviakin :) Kylmänraikas tuore lähdevesi, se on aivan taivaallisen ihanaa!!! Kiitos aurinkoiselle metsänpeikolle! <3

Haaste etenee...

Valittamattomuusprojekti on ulkoisesti tosi helppo jos viettää koko päivän kahdestaan pienen tytön kanssa neljän seinän sisällä. Ei vain ole ketään kenelle valittaa niin ei tule valitettua. Sain kyllä itseni kiinni aika monta kertaa valittamisesta ajatuksissani itselleni... Hups... Korjausliike? Helpoin tapa päästä siitä irti oli - yllätys - siirtää ajatukset niihin asioihin, jotka ovat hyvästä!

Päivä meni kuitenkin oikesti ihan hyvin. Oli meillä hauskaakin :) Onneksi pienet tytöt löytävät iloa mitä ihmeimmistä asioista. Kuten käsien pesemisestä :)

.

Naamallekin vähän pesua :)

Valittamattomuus - valopilkkuisuus. Ei se aina ole helppoa. No siksihän se onkin haaste... Ja haastetta on jäljellä vielä monta päivää. Siispä onnistumisen mahdollisuuksiakin on vielä vaikka kuinka monta! :) Ja tavoitteena on tietysti olla valopilkku, eikä vain valittamaton :)

Asioita, jotka ovat hyvästä on ihan älyttömän paljon! Vaikkapa, että meillä on kotona lämmin ja meillä on ruokaa ja meillä on leffoja ja kirjoja ja leluja ja vaikka mitä! Niin, ja käsienpesumahdollisuus!

Hassu olo

Totoro ja kissabussi <3

Nauroin ääneen kun bussi lipui pysäkille. Tietysti juuri näin! :) Bussi tuli juuri samalla hetkellä kun itse saavuin pysäkille. Lisäksi se oli se kaikkein nopein bussivuoro, joka kulkee vain muutaman kerran päivässä. Minulla ei ollut mitään aavistusta kellonajasta tai aikatauluista. Olin istunut kahvilassa Aurelian nukkuessa vaunuissa (Aurelialla oli kuumetta, mutta ei suostunut nukkumaan kotona vaan halusi ehdottomasti vaunupäikkäreille, joten menin kauppakeskukseen lämpimään). Meinasin jo aikaisemmin nousta lähtemään, vaan sitten sisäinen aavistus käski jatkaa lukemista vielä hetki. Kohta se hassu olo ilmoitti, että nyt sopii lähteä. Lähdin siis rauhallisesti matelemaan. Ihmettelin jo matkan varrella, miten liikennevalot kokoajan vaihtuivat vihreiksi juuri kun olin lähestymässä. Kävelin ihan rauhallisesti ja tosiaan, bussi tuli ihan HETI. Nauroin ääneen, koska vasta silloin tajusin, miksi minun piti lähteä kahvilasta ja miksi valot vaihtuivat. Meidän ei tarvinnut odottaa pakkasessa yhtään!

Tuo hassu olo on ihan mahtava :) Se on sellainen, että on ihan rauhallinen ja kaikki virtaa ja sujuu aivan nappiin. En tiedä, millä tavalla sellaiseen pääsee, ne vain yhtäkkiä tulevat. Mutta ehdottomasti tilaan elämääni tätä lisää! :)

Oikeastaan olen hyvin iloinen siitä, että Aurelia aina haluaa nukkua päikkärinsä vaunussa. Joskus harmittelin, etten ehdi tekemään mitään kotitöitä tai itse mennä päikkäreille, kun pitää aina työnnellä kärryjä. Mutta oikeastihan se on mahtava juttu, varsinkin nyt kun Aurelia on ollut kipeänä, eikä olla päästy lähtemään minnekään, niin olen sentään päässyt ovesta ulos päiväunien ajaksi!

Tällaisissa tilanteissa nousee myös kiitollisuus siitä, että voin vieläkin imettää, vaikka Aurelia on jo 2 vuotta. Pieni tyttö oli oikeastaan vain yhden päivän (eilen) kovassa kuumeessa. Tissimaito ja erilaiset luontaistropit olivat ihanan tehokkaita.

Pakuritee maistuu aikuisellekin :P

Troppiniksi on tämä: Tulsia, pakurikääpäteetä, raakahunajaa, camucamu-MSM sekä 125µg D-vitamiinia. Tulsijauhe ja camucamu-MSM menivät alas kun sekoitin ne mangososeeseen. D-vitamiinikapselinkin avasin ja sotkin joukkoon. Pakuriteestä Aurelia tykkää muutenkin ja siihen oli helppo sekoittaa raakahunaja. Raakahunaja on siis kuumentamatonta hunajaa, jossa on kaikki hyvät entsyymit ja muut jutut tallella. Sitä käytetään vain jäähtyneeseen teehen.

Taloyhtiössämme on kellarissa mahtava pikkuruinen askarteluhuone. Asukkaat ovat roudanneet sinne tilaa vievät ja käyttämättä jääneet TV-shop-kuntoiluvälineensä. Ne kun kasaa nurkkaan niin siellä on oikein mukavaa ja näillä keleillä sopivan vilpoisaa treenata Zwow-treenejä. Jos haluat takalistosi tuleen, niin tee perässä:

Ilahduttavaa on myös se, että blogiin on tullut muutama uusi lukija, tervetuloa! Ihanaa, että hyvät asiat ja positiivisuus kiinnostaa, se lisää elämänlaatua niin paljon! <3 Sitten kun enemmistö ihmisistä on positiivisia, niin tämä maapallo on aivan todellinen superpaikka elää!!! :D

Tein Tapiolle hoitohuone-esitteen, josta tuli aika hieno. Siispä sen voi laittaa tännekin, eihän sitä tiedä, vaikka joku teistä innostuisi tulemaan hoitoon :)

Mateleva aika

Upea hiljainen hetki! Matala aamuinen aurinko paistaa ikkunasta ja valaisee koko asunnon. Pieni kuumeinen tyttö nukkuu parantavaa unta. Olen tavallaan ihan yksin ja rauhassa kotona. Sillä erolla, että en voi imuroida, tiskata tai soittaa, etten herättäisi pientä. Eli minun on "pakko" vain olla ja nauttia hiljaisuudesta! :D Kahvikuppi ja hieno kirja odottamassa. Kuuluu vain kellon tikitys. Ihan kuin leffojen mummoloissa kun aika vain matelee. Eihän tässä enempää viitsi koneella hengata! :)

Onnistunut ensimmäinen haastepäivä

Kuinka sujui ensimmäinen valittamaton tai pitäisikö sanoa valopilkkuna olemisen päivä? Eilistä ei voi laskea, koska aloitin haasteen vasta puolilta päivin ja olin aamusta jo ehtinyt valittaa... Ainakin vastaanottajan mielestä ;) Tilannehan on aika usein kuten ystäväni ihailtavan rehellisesti FB:ssä ilmaisi "naamioin sen [valittamisen] taitavasti ikävien tosiasioiden esiintuomisen viittaan".

Päivä sujui helposti, koska olin enimmäkseen kahden Aurelian kanssa, joten valittamisen aihetta ei juurikaan syntynyt. Kaupassa tuli valitustilanne, jossa kärppänä valitsin puoleni :) Myyjä nousi samaan hissiin kanssani, tarkoituksena mennä ulkoilmaparkkikselle hakemaan ostoskärryjä. Hän valitteli, kuinka kylmä oli ja hänellä ei ollut takkia. Hymyilin hänelle ja sanoin "No, ainakin se piristää tehokkaasti". Nainen katsoi minuun ja nauroi "No sitä se todella tekee". Kumpikin astuimme hissistä ulos iloisena. Näin se ilo tarttuu :) Olisi voinut olla toisenkinlainen fiilis. Minä hämmästelin, kuinka helppoa se oli :)

Oikeastaan olin hyvin iloinen siitä, että yleensäkään pääsin ulos (eli kylmään), koska olin koko päivän kahden Aurelian kanssa, joka oli vähän flunssainen. Päikkäreille hän ei kuitenkaan suostunut muuten kuin vaunukävelylle, joten pääsin hengittämään ihanan kirpakkaa ja raikastavaa ilmaa! Tyttö oli tietysti topattu täyteen ja laitoin vielä sadesuojankin päälle, että pääsi suojaan viimalta. Ulkoilma maistuu niin ihanalle kun on koko päivän ollut sisällä!

Toisemman kerran meinasin ajautua valittamiseen, kun juttelin erään tutun kanssa, jolla oli samantapainen haastava elämäntilanne kuin minulla joskus. Ryhdyin jo sypmatiseeraamaan, miten hankalaa se minullakin silloin oli kun muistin tämän hyvän haasteen! Vaihdoin heti moodia ja sanoin "Tällä hetkellä asia kyllä toimii tosi hyvällä tavalla ja olen siitä erittäin kiitollinen".

Kauppakeskuksen hississä oli helppo peesata iloisuutta kun muutkin hissimatkustajat olivat hyvällä tuulella. Näinkin näennäisesti pienestä asiasta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, veikkaan, että muillekin kuin vain minulle :)

Sitten vain kävi niin, että Aurelia heräsi kesken kauppakeskusreissun alle tunnin nukuttuaan. Meinasin harmitella, mutta tajusin, että sellainen on ihan turhaa, koska se ei auta mitään. Aurelia halusi mennä kirjastoon, joten sinne! Satuhuoneessa sain lueskella onnellisuusoppaita ja Aurelia onnellisena kiipeili kukkatyynyillä ja leikki kirjaston pehmoleluilla :)

Onnellisuusoppaassa oli paljonkin hyviä juttuja, mutta yksi syöpyi mieleeni vahvasti. Tuntui, että tämä ajatus todellakin pakottaa ryhtymään toimimaan. Että ei ole jotain sieltä välistä, vaan joka hetki on valittavana puoli.

"Meillä on vapaus antaa valta itsetuhoisille ajatusmuodoille tai palauttaa valta sille alkulähteelle, joka on ilo, sopusointu ja ääretön rakkaus." -Annastina Vrethammar

 .

Valonpilkahduksia

Onneksi on valonpilkahduksia! Jo aamusta oli upean värinen auringonnousu, tosin se punainen väri ei jotenkin tarttunut kameraan... Ilahduin silti :)

Valittajasta valopilkuksi, tähän haasteeseen oli pakko tarttua! Ja se osoittautuikin hyväksi jutuksi, sillä päivään mahtui monia vaikeita hetkiä. Haastan sinutkin mukaan! Täältä lisäätietoja!

Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.

"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle."
- Anthony D'Angelo

Tosiaan. Haastavissa tilanteissa vain pidin suuni kiinni tai vastasin vain lyhyesti selkeisiin kysymyksiin. Onnistuin (ainakin omasta mielestä) olemaan valittamatta. Onkin oma juttunsa, missä menee raja valittamisen ja ikävien asioiden esiin nostamisen välillä. Jälkimmäinen kun kuitenkin useimmiten on välttämätön kyseisten tilanteiden korjaamiseksi. Valittamisen lopettaminen ei ole sama asia kuin ongelmien lakaiseminen maton alle.

Oikeastaan asioissa on aina puolensa, joten miksi muutenkaan pitäisi nostaa esiin valituksen aiheet, kun voisi nostaa esiin hyvät puolet? Tulin tänään todella iloiseksi siitä, kun meikkaamisesta puhuessamme työkaverini kehui hiuksiani ja kampaustani. Siis tätä värjäämätöntä ja itse leikkaamani pehkoa! Kiitin häntä ja sanoin suoraan kuinka iloiseksi tulin :) Se oli asia, jonka sanomatta jättäminen ei olisi haitannut mitään, mutta taas sanominen sai valtavasti hyvää mieltä aikaan. Haluan itsekin tehdä lisää tätä!

Unelmointia... :)

Iltapäivällä tapahtui hieno ja yllättävä käänne. Oli yksi niistä vaikeista hetkistä ja yritin kaikin voimin ajatella itselleni edes jotakin hyvää. Lopulta kun en muuta keksinyt tein kuten ennen vanhaa tehtiin. Rukoilin. Olo ei muuttunut salamaniskusta. Mutta hetken kuluttua tapahtui samanaikaisesti kaksi upeaa asiaa. Ensin tuli epäonnistumisasiaan liittyvä sovitteluviesti ja heti perään siskoni soitti ja pyysi kylään. Tulin niin iloiseksi, että ponkaisimme Aurelian kanssa kotisohvalta ajotielle vartissa! Siis siinä ajassa käytiin pissit ja pakkaamiset ja pukemiset ja pulkalla 500m autolle ja putsattiin se lumesta. Kyllä sitä vain pystyy vaikka mihin jos on oikein motivoitunut! :)

Oli ilahduttavaa olla siskon luona. Paransimme maailmaa ja pohdimme elämää <3. Tämäkin päivä oli kaikesta huolimatta täynnä hyviä asioita! Kiitos! <3

Iloisia ylläreitä

Tänään iloitsin siitä, että itselleni tärkeisiin sähköposteihin vastattiin! Se tarkoittaa, että hommat menevät eteenpäin. Ainakin jossain määrin. Suunnittelen nimittäin jälleen opiskelijaksi ryhtymistä :) Olisi ihanaa, jos voisi aina vain opiskella, eikä tarvitsisi käydä töissä lainkaan. Haluan pysyä uteliaana ja oppimishaluisena. Oppia ikä kaikki! Henkinen pääoma on hieno juttu.

Hieno kirja, kahvi ja raakasuklaata <3

Aivan vilpittömästi iloitsin, suorastaan riemuitsin siitä, kun löysin reppuni pohjalta sinne unohtuneen puolikkaan raakasuklaapatukan!!! Sen lisäksi, että siitä oli ihana nauttia, oli myös hauskaa ja rohkaisevaa huomata tällainen pitkän aikavälin muutos omassa elämässä. Oli nimittäin aikoja, jolloin suklaalevyt eivät todellakaan unohtuneet kassin pohjalle vaan saatoin vetäistä 86% 100g-leyvn tuosta vain! Missään vaiheessa en mennyt mihinkään lakkoon tai muuhun askeettisuuteen. Yhtäkkiä vain en enää ostellut niitä. Ja jos vanhasta tottumuksesta ostin, niin ei tehnyt mieli syödä. En osaa itsekään oikein sanoa, mistä se johtuu? Mutta siihen selkeästi liittyi superfoodit ja lisääntynyt terveyspiiperrys. Nykyään kun joskus harvoin ostan raakasuklaata (muuta suklaata ei tee mieli), niin käy juuri kuten tänään. Järjestän itselleni iloisia yllätyksiä :) Ihana asia se!

Täysikuu!

On mielettömän hieno tunne tutustua ihmisiin, joiden seurassa on vahva tunne, että nyt on oikeat ihmiset koolla oikeaan aikaan! Aaltopituudet täsmää. Tänään sain tällaista rohkaisua tähän omalle musisointipolulle. Rentoutuskonsertti-idea paisuu ihanalla tavalla ja ovia aukeaa :) Vaikka muuten olin ollut hieman väsynyt koko päivän, niin tämän tapaamisen jälkeen suorastaan lentelin eteenpäin :)

Maailma oli idyllisen kaunis lumipeitteen alla. Yövalokuvauksessa on tosin kyllä vielä oppimisen varaa...

Sydän ja maalaisjärki

Arvostan suuresti henkilöitä, joilla sydämen viisaus on etusijalla kaikenlaisten sääntöjen suhteen! Tänään oli melko vilpoisaa ja Aurelia nukkui vaunuissa asioidessani kaupoilla. Sitten menin bussipysäkille todetakseni, että seuraava bussi menee vasta vartin päästä, olihan sunnuntai. Varmistin ja toivoin, että Aurelialla olisi riittävän lämmin ja itse hytisin siinä sen vartin verran. Sitten tuli bussi ja - voi ei! - siellä oli jo lastenvaunukiintiö täynnä. Seuraavaan bussiin oli melkein puoli tuntia. Kysyin kuskilta voisiko hän tehdä poikkeuksen kun joutuisimme odottamaan kylmässä niin kauan. Kuski kieltäytyi sanoen, että valitettavasti säännöt eivät salli. Minua harmitti ja aloin jo miettimään toimintastrategioita kun bussikuski yhtäkkiä muutti mielensä ja päästikin meidät kyytiin! Olin todella otettu ja iloinen! On hienoa kun ihminen ajattelee sydämellään (ja maalaisjärjellään) vaikka tiedostaakin säännöt!

Maailma oli kauniin sinivalkoinen kun astelin äänestyssalista ulos :) En tätä kirjoittaessa vielä tiedä kuinka käy, mutta kävi kummin vain, uskon, että saamme hyvän presidentin :)

Hyvä juttu tänään oli myös uusi kirjaston sunnuntaiaukioloaika! Samoin päivää piristi suunnattomasti siskoni ja siskontyttäreni vierailu. Aurelia ja Eléa ovat mitä mainioin leikkipari! <3

Talvi on uskomattoman kaunis juuri nyt kun maailma on niin valkoinen (hiekoittajat ja koirat eivät ehtineet asioilleen vielä...)

Sitten nukkumaan... zz z zzzZZz z

Voi että, tulin iloiseksi Ruohonjuuressa kun iloinen kassatäti jakeli kaupanpäällisiksi luomuhedelmiä! :) Oli hiukan henkisesti rankka päivä alla ja tällainen ventovieraan ystävällinen ele todella lämmitti! Kiitos! <3

Nyt aion tehdä parasta, mitä rällaisen päivän päätteeksi voi: menen aikaisin nukkumaan. Riittävä uni antaa kummasti lisää voimia ja energiaa. Suosittelen! :) Hyvää yötä!

Arjen pieniä valonpilkahduksia

Posti kolahti luukkuun. Painava läjä laskunkokoisia kirjeitä. Vaan ei ollut ainuttakaan laskua! Helsingin Energiastakin tullut kirje sisälsi hyviä uutisia. Laskevat sähkön hintaa. Sellaista on nykypäivänä kiva kuulla. Että ei mene ihan kaikki ylimääräiset rahat isojenherrojen taskuun (vaikka tuskin ne tästä hinnanalennuksesta tyhjenee...)

Ulkona oli ihan sikakylmä. Mitä kivaa siinä nyt on? En tiedä osaanko selittää, mutta jotenkin se kylmä vain tuntuu mukavan "oikealta", jotenkin reippaalta, real life you know! :) Bussipysäkillä oli musliminainen kietoutuneena paksun kaapunsa sisään, hyvä kun nenänpää näkyi. Vähän kyllä kävi kateeksi, olisin voinut kääriytyä sellaiseen huopaan itsekin... :) Hymyilin naiselle ja hän hymyili takaisin. Sanoin hänelle englanniksi, että ihan mahtava tuollainen kaapu tässä kelissä, ihan kateeksi käy. Hän räväytti leveän hymyn takaisin ja mumisi jotakin hieman hämillään. Tällaisista kohtaamisista minulle tulee niin iloinen olo! <3

Tosihyvä juttu: sain tehtyä apurahahakemuksen kerrankin ajoissa! Deadlineen on vielä yli viikko aikaa! Tosin en muistanut postittaa sitä, joten viimetinkapanikointioptio on vielä olemassa ;)

Naapurin kotiäitikaverin luona on aivan huippua käydä! Aurelialla on leikkikaveri ja me mammat ehditään kaiken älämölön yli puhua politiikkaa ja henkeviä ja parantaa maailmaa :) Jännä muuten miten näiden pressavaalien aikana olen yhtäkkiä innostunut politiikasta. Aiemmin se ei kiinnostanut pätkääkään, en edes tiennyt mikä mies Haavisto oli kun äänestin häntä ekalla kierroksella (äänestin vain vihreitä, kuten yleensäkin). Nyt kun olen tutustunut asiaan tarkemmin, niin kyllä kunnioitan tätä herraa äärimmäisen syvästi! Aivan todella hienoa, että hänen kaltaisiaan on olemassa! Minäkin haluaisin voida parantaa maailmaa ihan oikeasti!

Niin ja valonpilkahdushan tuli myös ihan sieltä konkreettisestakin valonlähteestä - auringosta! Se on aina hyvästä! :)

Vastaan tuli myös pohtimisen arvoinen tutkimus:

Näitä asioita ihmiset eniten toivovat kuolinvuoteellaan:

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.

Ware (=saattohoitaja, joka teki kyseisen tutkimuksen): "Tämä oli ylivoimaisesti yleisin katumuksen aihe. Kun ihmiset huomaavat, että heidän elämänsä on melkein ohi, he katsovat taaksepäin ja näkevät, miten moni haave on jäänyt toteuttamatta".

2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä.

Ware: "Tämän kuulin jokaiselta miespotilaalta, jota hoidin. He puhuivat lastensa kasvamisesta ja elämänkumppaneidensa seurasta."

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.

Ware: "Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan. He olivat tottuneet elämään keskinkertaisesti, eikä heistä koskaan tullut sellaista, jollaiseksi heidän olisi ollut mahdollista tulla."

4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.

Ware: "Jokainen kuolemaisillaan oleva ihminen kaipaa ystäviään."

5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi.

Ware: "Tämä oli yllättävän yleistä. Monet ymmärsivät vasta kuolinvuoteella, että onnellisuus on valinta. He olivat jumittuneet vanhoihin rutiineihin ja tapoihin."

Mutta meillä on mahdollisuus ymmärtää nämä asiat jo nyt! Onnellisuus on valinta, joten voit olla onnellinen juuri nyt! Aivan takuulla löytyy ilon ja onnen aiheita tässäkin hetkessä! Iloitse vaikkapa toimivasta netistä tai siitä, että meillä on sähköt :) Tai vaikkapa siitä, että on olemassa asia, jota kutsumme rakkaudeksi! <3

Tykkään sinusta, vaikka olet erilainen <3

Maailma muuttuu!

*Poistin eilisen kirjoitukseni, sillä aihe tuntui liian rankalta vielä toistaiseksi. Lupaan palata aiheeseen kun minulla on siitä enemmän positiivista kerrottavaa! :)