Supervoimia

Voihan superkuu! Jotain se ihan varmasti vaikutti, koska tein uskomattoman itseni ylittämisen tänään kuntosalilla. Vedin nimittäin elämäni ensimmäisen puhtaan leuan! Olin näyttämässä toiselle treenaajalle, että "näin vauhtia ottamalla saan kyllä leuan, mutta näin (suorilta käsiltä) en saa" ja sitten luulin näyttäväni, kuinka en saa leukaa, mutta yhtäkkiä tunsinkin itseni kevyeksi sainkin ihan helposti vedettyä sen leuan! Ja sitten tämä toinen treenaja näytti aivan saman tempun ja veti myös elämänsä ensimmäisen puhtaan leuan! Siinä kyllä leuat loksahtivat auki molemmilla :) Ja superkuunkin muistin vasta paljon myöhemmin. On se ihmeellistä. Vanhan kansantarun mukaan kananmunan saa tasapainoteltua pysymään pystyasennossa vain kevätpäiväntasauksen aikana. Joskus lapsuudessa testattiin, ja ihmeellistä kyllä se piti paikkansa. Jotain näissä taivaankappaleiden vetovoimissa on :)

Parveke näyttää ihanan elävältä tällaisena harmaana sadepäivänä.

Aurelia ja mummo piirtää äitibambeja.

.,

Aika usein kun kerron olevani virallisesti työtön, niin ihmiset ottavat sen harmillisena asiana. Todellisuudessa olen hyvin onnellinen tästä tilanteesta! Olisi aika harmillista olla töissä joka päivä 8h. Se on aivan älyttömän pitkä työaika! En oikeastaan edes käsitä, miten enin osa ihmisistä jaksaa sellaista vuodesta toiseen. Olen onnellinen kun voin olla paljon kotona ja minun on mahdollista tehdä taiteellista työtä ja soittaa. Tuntuu, että voin ihan oikeasti "toteuttaa itseäni", kuten se kuuluisa klisee kuuluu. Rikastumaanhan sillä ei ehkä pysty, mutta who cares, elämässä on tärkeämpiä asioita! <3

Aurelia sai pyörän. Nykyiset potkupyörät ovatkin pyöräilemään oppimisen kannalta paljon älykkäämmät kuin ennenvanhaiset apupyöräsysteemit. Ja tietysti hyvä tasapainottava superkuu ;)

Aurelia itse muisti yhtäkkiä, että päässä kuuluu olla kypärä. Fiksu tyttö :)

.

Hyvän mielen asioita

Nyt on aika tarttua blogihaasteeseen, jonka sain Pihiltä Naiselta. Tuossa linkki hänen blogiinsa, jos kiinnostaa tietää, mitä kaikkea kivaa voi tehdä puoli- tai täysin ilmaiseksi! :) Haaste on Hyvän mielen asioita, ja siinä on tarkoituksena listata 10 asiaa, joista pitää. Niitä löytyykin tuolta tunnisteista aika monen monta. Yritän valita tähän kymmenen vähiten kliseistä :)

1. Värähtely. Tuo hassun yksinkertainen fysiikan ilmiö, jota ilman ei olisi olemassa aikaa eikä tilaa. Eli ei siis mitään meidän tuntemaamme elämää tai olemista. Kaikki on värähtelyä. Simppeliä. Loppupeleissä. Hyvät vibat tuo hyvän mielen. Ja hyviä viboja voi kuka tahansa tuottaa :)

Tässä verrataan erilaisia tähtiä (vas) soittimiin. Kuva tähtitiedesivulta.

2. Hiljaisuus. Kun bussihyrinä lakkaa, tuuletin suljetaan, kiljukaulat hiljenevät ja kuuluu ehkä vain hieman luonnon ääniä. Se tuntuu kuin silkkiseltä kosketukselta korvassa! Balsamia. Taivaallista. Ihanaa!

3. Inspiraatio. Kun se iskee, niin tuntee itsensä kätilöksi. Kun tuotan jotakin inspiraation vallassa, niin tuntuu suorastaan kummalliselta laittaa se omiin nimiini. Sehän vain tuli minun kautta! Jostakin muualta! Sellaisen vastaanottaminen tekee nöyräksi. Hyvällä tavalla.

4. Luonto. Luontohan on sitä, millainen maa-planeetta alunperin on ollut. Se on jotenkin... luonnollinen paikka! ;)

Hakusanalla "Natural nature"

.
5. Onnistuminen. Kun elämäpalapelin muutama palanen loksahtaa kohdilleen, siitä tulee aivan mielettömän hyvä mieli! Varsinkin mitä enemmän sen eteen on tehnyt töitä. 

6. Värit. Imen väreistä voimaa. Vaikkapa kun katselen keltaista kukkaa, niin aivan kuin hengitän keltaista väriä nenän kautta sisääni.

7. Valinta. Varsinkin hyvä ja onnistunut valinta. Elämme valintojen jatkumossa, joten meillä on joka sekunti mahdollisuus tehdä se hyvä valinta!


8. Kirjat. Siis hyvät kirjat. Etenkin sellaiset, jotka polttelee laukussa ja kun vihdoin pääsee lukemaan, niin ei malttaisi lopettaa millään. Suosikkejani ovat viime aikoina olleet monenlaiset elämäntapaoppaat, mutta kiinnostavin ja mukaansatempaavin tähän mennessä on ehdottomasti ollut Robert Monroen Mahtava matka. Tarina, jota ei kyllä ihan joka päivä kuule.


9. Liikunta. Yleensä Sippoin Wellnessiä, kahvakuulaa ja Zwow:ia. Setti, mistä tulee hiki ja hyvä mieli.

Arvata saattaa, kuka valloitti uuden minitrampoliinimme :) Hauskaa liikuntaa sekin!

 .

10. Terveyshihhulointi. Kun joku on kiinnostunut jostain hyvinvointiin liittyvästä asiasta ja asia liippaa aluetta, jonka tunnen, niin innostun valtavasti. On ihanaa, kun pystyy auttamaan ihmistä auttamaan itseään! Ja terveenä oleminen on kyllä laadukkaan elämän perusta :)

Terveyshihhulin vappugrillaukset. Folioissa bataatteja :P

 .

Tämä blogihaaste menee eteenpäin. Haastan mukaan seuraavat hyvän mielen blogit:

http://sportslady-h.blogspot.com
http://lennokkaatkuulat.blogspot.com
http://hhjuoksu.blogspot.com 
http://korunaika.blogspot.com/
http://www.jennyhenriksson.com/blog/

Elämän kevät!

Siis. WOW!! Juuri nyt elän aivan käsittämätöntä riemunhuippua! Hyviä asioita on niin paljon joka puolella ja niitä tuntuu tupsahtelevan lisää tuon tuostakin. Kyllä on hienoa! Mistä oikein edes aloittaisin? Taitaa tulla melkoinen hehkutussetti :)

Barefoottauskausi avattu!

.

Kesä. Tänään taitaa olla kesä! Aurinko paistaa, linnut laulaa, ulkona tarkenee kesävaatteissa, metsä viheriöi... Kevään ensimmäinen fillarilenkki takana. Upea vapauden ja vauhdin tunne! Löysin aivan uusia metsäpolkuja ja lähdin seikkailemaan. Kuten muutenkin elämässä seurasin aina kutakin polkua, kunnes tulin risteyskohtaan, ja risteyksessä valitsin sen tien, joka oli lähinnä sitä suuntaa, mihin olin menossa. Löysin matkan varrelta paljon kaikkea mahtavaa ja myös lopulta päädyin oikeaan paikkaan.

 .

Parveke. Siellä kuhisee myös! Ihan kuin olisi muurahaisia pöksyissä, perhosia vatsassa ja elämää pursuava pää :)

Sisimmässäni tiesin kokoajan, että nyt on oikea hetki. Ja niin tosiaan olikin! Sain juuri sähköpostiviestin, että minut on hyväksytty Jyväskylän Yliopistoon musiikkiterapian maisteriohjelmaan! Siis tutkimaan äänenvärähtelyjen mahdollisuuksia! Olen niin onnellinen, että puhkean kyyneliin tuon tuostakin kun ajattelen asiaa. Kun katson taaksepäin elämää ja näen millaista reittiä olen kulkenut tietämättäni aivan oikeaan suuntaan. Ja nyt tämä kirkas hetki, että ymmärrän mitä varten olen täällä! Vähän kuin olisi pitkään harhaillut pimeässä ja kun lopulta aamun ensimmäiset säteet pilkottavat niin huomaa, että onkin juuri siellä missä pitääkin!

.

Uskomatonta on se, etten missään vaiheessa päässyt tekemään pakollista englannin kielen testiä (koulutus on kansainvälinen ja opetuskieli englanti). Epätoivossani affirmoin kovasti, että kaikki menee juuri kuten pitääkin paperin puuttumisesta huolimatta. Ja sehän meni kuin menikin läpi! Huomaan, miten sisäinen pessimisti ja optimisti kilpailee syystä, miksi näin kävi. Pessimisti mutisee, että sattumaa ja tuuria. Optimisti taas riemuitsee, että affirmaatiot toimii ja mahtavaa johdatusta ja varmasti jokin tosi upea tähtien asento ja... ja... :) Kun saan itse valita kumpi olen, niin kyllä se valinta on aika helppo! :)

Mahtavaa ja tarkoituksenmukaista oli myös pitää rentoutuskonserttia eilen. Ihan joku random nainen oli keksinyt kutsua ystävättärensä ja ystävättärien ystävättäret suureen kotiinsa ja tilata minut sinne soittamaan. Tällaista konsertoinnin juuri pitäisikin olla! Siellä ystävätärjoukkio makoili viihtyisän olohuoneen lattialla kuuntelemassa soittoani. Ihanan kodikasta ja lämminhenkistä. Ja taas olin niin häkeltynyt saamastani palautteen määrästä ja innostuksesta! Ihmiset oikeasti tykkäävät tästä. Se hämmästyttää minut joka kerta. Kyllä olen elämälle kiitollinen!

"Humlan blir ledsen om man rör på den" Fiksu tyttö! :)

.

Sinne, tänne, tonne ja kotiin

Toisinaan on kyllä niin hienoja ja tapahtumarikkaita päiviä, että itsekin alkaa miettimään ehtikö tämä kaikki todellakin tapahtua saman päivän aikana.

Lähdin Kotkaan soittotreeneihin. Sain auton lainaan eräältä bassokolleegalta. Se oli varsin erinomainen juttu, sillä muuten matkanteko olisi ollut kovin hankalaa ja hidasta. Autoa oli sitäpaitsi tosi mukava ajaa. Se oli niin hiljainen, että valoissa luulin moottorin sammuneen.

Kymi Sinfoniettan konserttisalin puinen esiintymislava on huikea. Bassoni alkoi yhtäkkiä resonoimaan siellä aivan erityisen muhkeasti. Tuntui, että koko puulava lähti tutisemaan :) Pulttikaverikin ihmetteli ääneen bassoni hyvää "napsuntaa". Sellainen tietynlainen tosi bassobasso soundi on kyllä jotain niin mielettömän siistiä!!! Tähän saliin kun saisi järjestettyä renoutuskonsertin! Kuulijat makasisvat siellä samalla superlavalla tutisemassa. Ai että! :)

.

Kotka on hassu paikka. Se on melkein kuin ulkomailla kävisi. Siellä toinen kotimainen on venäjä ja se näkyy katukuvassa ihan samalla tavalla kuin täälläpäin ruotsi. Liikennemerkeissä, kaupoissa, kahviloissa, kadulla... En ihmettelisi, jos siellä voisi maksaa ruplillakin.

Lähdin ajamaan Helsinkiin päin. Minulla oli illalla esiintyminen eräässä juhlatilaisuudessa. Vein basson paikan päälle etuajassa ja lähdin ostamaan ruokaa. Yhtäkkiä näin kahvilan ikkunassa tutun indonesialaisen äitikaverini, jota en ollut nähnyt tosi pitkään aikaan. Siinäpä erinomaisen hyvä syy koukkasta kahvilan kautta! Caneli-kahvilassa oli letkeä, kansainvälinen salsa/reggae-meininki. Jos liikut Iso-Roban ympäristössä ja kaipaat eksoottisia viboja, niin käy ihmeessä! :) Sieltä saa myös smootheja, aamupalaa, lounasta, välipalaa...

 .

Juhlassa oli yllättävän mukava soittaa. Jotenkin se Kotkan salin moodi jäi päälle ja soittaminen oli helppoa. Kun lakkaa yrittämästä liikaa, niin kaikki on tosi paljon helpompaa ja kivempaa! Soitin vain ihan rauhallisesti. Luotin soittimen resonanssiin. Ihmeellistä ja hienoa, että minulle on kehittynyt tämäntapainen itseluottamus! Varmaankin on ollut aika terveellistä olla muutama vuosi ilman soitonopettajaa. Kun ei enää ole opettajaa sanomassa, miten asiat pitää tehdä ja on "joutunut" kantamaan kaiken vastuun aivan itse, niin oma tyyli, maku ja toimintamalli on päässyt kehittymään. Ja kun huomaa, että pärjää omin voimin, niin se juuri antaa itseluottamusta. Hyvä puoli siinä siis se! Jännää olisikin tällaisen jakson jälkeen mennä taas jonkun oppilaaksi. Olisi varmasti toisenlaista oppimista. Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy, sanotaan. Ehkäpä näin? Elämäkin on opettaja.

Illalla ajoin kotiin. Ilta-aurinko paistoi ilahduttavasti. Päivä oli ollut hyvällä tavalla erilainen, olin pitkästä aikaa liikenteessä ilman lasta josta huolehtia. Tuntui tervetulleelta vaihtelulta. Vähän, että olen olemassa ihan omana itsenänikin, enkä ainoastaan pienen lapsen äitinä. Ja ehdin juuri sopivasti kotiin nukuttamaan pientä suloista tyttöä, joka oli aivan riemuissaan kun äiti tuli kotiin pitkän päivän päätteeksi. On se toisinaan kyllä myös todella hienoa ja kiitollista olla äiti!

Taas tapahtuu vaikka ja mitä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ollaan jo pitkään heitelty ilmoille ajatuksia, mutta nyt kun saatiin ensimmäinen konkreettinen asia tehtyä, vapautti se tosi paljon energiaa ja ihan toisenlaisetkin asiat aktivoituivat :) Projektin sai alulleen tarve järjestää Aurelialle oma huone. Asumisjärjestyksiä siis mietittiin moneen suuntaan niin ja näin. 

No sitten yhtäkkiä tänään aika ex tempore päädyttiin kierrätyskeskukseen ja suunnitelmat saivat konkreettisen muodon. Tässähän olisi mahtava lipasto ja tässä sopiva sänky ja tässä isoveljelle uusi kirjoituspöytä ja tässä kylppäriin kaappi ja... Pian oltiin ostettu niin paljon uusia huonekaluja, että kotiin päästyämme piti ryhtyä töihin, raivaamaan tilaa. Se on hauskaa touhua se! Vihdoinkin sain esim järjestettyä ne kaikki sikinsokiset vuosientakaiset tärkeyspaperit oikeisiin mappeihin ja tyhjennettyä melkeinpä suorastaan pelottavan kaappini, jota kutsun osuvasti romukaapiksi. Siellä olikin kyllä taas vaikka ja mitä. Ihan terveellistä tyhjentää sellaista kaappia aina silloin tällöin... Löysin mm. vanhoja soittotreenivihkoja vuodelta 2003. Hämmästyin, kuinka viisaasti oivaltanut joitakin asioita jo silloin. Sieltä kaikenlaisen avautumisen seasta löytyi mm. tällainen miete 17.7.03:

SOITON ILOA

saa tuottaa ääntä itse

saa tuottaa erilaisia ääniä ja itse päättää millaisia

saa löytää riffejä ja melodioita, monenlaisia tunteita

saa upota musiikin tilaan

saa nauttia äänistä

saa löytää äänien välisiä yhteyksiä ja jatkumoita

saa oppia, saa oppia oppimaan, saa oppia ajattelemaan, saa oppia tuntemaan itseään ja mieltymyksiään

saa aihetta ihmetellä ja ihastella

 .

Tällaisessa hyvässä nosteessa yhtäkkiä myös hyvin pitkään vaipuneena ollut keikkapuhelimeni heräsi! Miten ne asiat tapahtuvatkin aina sitten yhdellä rytinällä. You wait for a bus and then they all turn up at the same time. Keikoilla tarkoitan sellaisia "ihan oikeita" keikkoja, joista maksetaan "ihan oikeaa" palkkaa. Eli tällä viikolla menen Kymi Sinfoniettaan töihin. Treenit huomenna ja konsertit ke ja to. Ihan reipas aikataulu etten sanoisi... Mutta ihan mahtavaa pitkästä aikaa soittaa "ihan oikean" orkesterin kanssa :) Melkein jo vähän alkoi jännittää... :)

Löysimme muuten hauskan kahvilan, jossa oli löhöilypaikka rappusten alla. Ja paljon paljon leluja pienen tytön makuun. Aivan huippua! (puuha-petestä)

 .

.

Jotain hiirenkorvan tapaista

Voi jumpe mikä päivä! Aurinko paistoi ja mittari näytti lähemmäs +15. Kyllä kelpaa! :) Ja tehtiin taas lisää ilahduttavia kukkaislöytöjä.

Aurelia olisi halunnut hellästi silittää sinivuokkoja.

.

Ei ihan hiirenkorvia, mutta jotain sen tapaisia.

 .

Aika monta sinistä kukkaa.

 .

Vielä ei näy nuppuja, mutta punaisesta väristä tietää, että elämä virtaa näissäkin risuissa lujasti.

 .

Aurelia on niin suloinen, kun se aina välillä yhtäkkiä saattaa sanoa "Kiitos äiti!" jos olen esimerkiksi pesemässä pottaa. Aivan yhtä suloista oli tänään kun oltiin menossa päiväunille poikkeuksellisesti sänkyyn eikä vaunuun. Olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä työntelemään vaan halusin itsekin nukkua. Aurelia pyöri ja hyöri ja höpötteli vieressäni sellaiset 40min kunnes yhtäkkiä rauhoittui, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten "Förlåt" ja nukahti. Voi suloisuutta! <3

Ja voi pienen tytön riemua, kun löysi uusia kiikkushevosia :)

Me täs metäs!

Harmaata, sadetta, väsymystä. Voi miten ihanaa!

Loputonta sadetta aamusta iltaan. Pimeää ja kylmää. Väsytti aivan tolkuttomasti koko päivän. Ehkä kelin takia, tai ehkä reissu oli vienyt mehut? Mutta olipa ihanan hidas ja rauhallinen mörököllipäivä! Aamupalan jälkeen kömmimme sohvalle leikkimään vuoroin isikarhua ja pikkukarhua ja vuoroin äitikarhua ja pikkukarhua. Leikki on ihana, siinä vain pötkötellään sylikkäin sohvalla, ja välillä ehkä luetaan jotain kirjaa. Tällaiseen päivään sylikkäin pötköily on kyllä ihan parasta :)

Iltapäivästä keksin, että voisimme "ulkoilla" parvekkeella, kun ei ulos muuten oikein innostanut mennä. Olin ostanut random-kukkasipuleita ja siinähän meillä oli mukavan leppoisaa touhuilua. Aurelia halusi jopa osallistua multasotkun siivoamiseen jälkeenpäin.

Kun tyhjensin kameran, oli siellä joitan hauskoja kuvia junamatkasta ja kummityttönikin luota. Kas tässä :)

 

.