keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Onnen kokemista


Mitä enemmän kiinnitän hyviin asioihin huomiota... sitä enemmän osaan kiinnittää hyviin asioihin huomiota! Tästä taidosta on se hyöty, että pian pikkuisetkin asiat alkavat tuntua hienoilta ja sitä hyvää löytyy vaikka ja mistä. 

On hienoa kun on kesä, kun Aurelia tekee hassuja juttuja, kun soitan, jumppaan, tapaan tuttuja... Samat asiat aina vain. Onko juhlasta tullut arkea ja arjesta juhlaa? Ei sen oikeastaan väliä kun on iloinen ja tyytyväinen. Vain miinuspuolena epävarmuus siitä, säilyykö lukijoiden kiinnostus jos päivästä toiseen hehkuttelen samoja asioita...

Onnen, kauneuden ja hyvyyden tekeminen kiinnostavaksi on todellista taidetta. Usein kuulee sanottavan, että taiteen tehtävä on herättää tunteita.  Ja monet taiteilijat menevätkin siitä, mistä rima on matalin: Helpointa ja nopeinta on herättää negatiivisia tunteita. Tuska, angsti, kaiho, melankolia, suru, ikävä, kuolema, synkkyys, raivo, hulluus, viha... Näitä riittää.


Mutta todellinen taide on mielestäni sellainen, joka herättää aidosti positiivisia tunteita! Ei siis pinnallista komiikkaa tai muuta siirappia, vaan sellaista mikä oikeasti saa ihmisen kokemaan vahvaa elämäniloa. Mielestäni hyvä taide heräättää ihmisessä elämän ja kauneuden janon tunteen. Tätä haluaisin tehdä! Ja hienoa onkin, että saan tehdä juuri tätä ns. elitistä musiikkia. Klassinen musiikki, mutta varsinkin barokinajan musiikki on tällaista valoisaa ja mieltä kohottavaa taidetta.

Elämääni suurta valoisuutta ja iloa tuo luonnollisesti myöskin suloinen tyttäreni. Tänään Aurelia kapusi portaita alas ja naureskeli iloisena. Ja minä koin onnea :) Yhdessä metsästettiin oravaa, katseltiin koiria, leikittiin pallolla, istuskeltiin, laitettiin roskia roskikseen (Aurelian uusi lempparitouhu!), käveltiin, ihasteltiin kukkia... Haasteellista kylläkin saada tällaisesta kovin jännittävää ja kiehtovaa blogia, mutta minä koin onnea :) Ja se on kyllä aika hienoa, sanoisin, että suorastaan mahtavaa!  


Touhutyttö

Ja tapasin leikkipuistossa ystävää ja tämän tytärtä, jutskailtiin ja kahviteltiin. Jälleen: Onnea :) Ja saimme myös tyttärelle liian pieneksi jääneitä vaatteita. Mahtavaa! 

Ja kävin metsässä juoksemassa, kallioilla loikkimassa ja kivien yli hyppimässä. Ja varsinkin syömässä mustikoita!! Suorastaan pakahduttavaa :)  Edes ilmainen kuppauspalvelu (lue: hyttyset) ei häirinnyt iloista mielentilaani.


Nordic Raw Super Food. For free.



Ja mieheni toi minulle kirjastosta uuden kuumottavan kirjan. Jälleen uutta kiehtovaa lukemista. Jee :) Ehdinkin hieman selailla tuota Maanantaisoturia ja sieltä tulvikin kirjan täydeltä näitä samoja onnellisuusteemoja. Saa elää, saa nauttia, saa olla terve, saa olla onnellinen. Sopii mulle! :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti