Ortodoksinen keskipäivä

Tänään tulimme kotiin metsäläisreissulta. Matkan varrella poikkesimme isäni Harryn luona. Hänen kotinsa on oikeasti rauhallinen. Ikoneja ja pyhiä esineitä täynnä :) Ortodoksisuus on kaunista ja tunnelmallista. Aika pysähtyy ja valo täyttää mielen.

Ruokapöydän ikoni.

Takan reunan ikonit.

Alttari ja pyhiä kirjotuksia.

Ruokailimme Harryn vehreässä puutarhassa. Edellisen asukkaan istutukset kasvavat siellä villin vapaasti, eikä Harryn tarvitse itse tehdä mitään. Joten joka kerta kun siellä käy, on puutarha erilainen. Kuin uusi seikkailu. Tällä kertaa mansikkamaa oli muuttunut tiheäksi koivikoksi. Tosin oli siellä mansikoitakin jemmassa. Niitä en kerennyt laittaa edes purkkiin kun pikkuinen suu oli jo säilönyt ne.

Muumikattaus innosti.

Harryn puutarhan loistetta.

En väitä, että olisi hyvä juttu jos auto hajoaa. Mutta hyvää on, jos auton hajoamisesta huolimatta saa kaikki hommat toimimaan. Kuten meille kävi. Jo toissapäivänä huomasimme, että laina-autosta on bensatankki hajalla. Pihalla oli isot bensalammikot (jotka poistimme polttamalla...) ja mietimme, voisiko autolla ajaa laisinkaan. Kieltämättä kirpaisi kun liian kallis liemi valui myrkyttämässä maata. Veimme auton valuttamaan paikkaan, jossa bensan pystyi ottamaan talteen. Ja lopulta tänään, kun puoli tankkia oli tullut ulos vuoto tyrehtyi! Eli pääsimme ajamaan  kotiin ja kaikki hyvin. Saimme jopa tutun autonkorjaajakaverin kiinni, joten sekin homma on pian kunnossa. Näin se menee. Ja maailmakin pysyi pystyssä.

Metsäviikonloppu: hevosia, kissoja ja gourmeeta

Nyt tulee viikonlopun mittainen postaus, sillä olimme koko viikonlopun metsässä ilman nettiä. Ja kyllä olikin hieno viikonloppu! Kävimme äitini Mian luona lapsuudenkodissani, keskellä metsää. Nautimme metsän kauneudesta, eläimistä ja rauhallisesta elämänmenosta. Tai no rauhallinen ja rauhallinen... Mutta ainakin erilainen kuin kaupungissa. Äitini koti nimittäin on paikka, missä jatkuvasti tapahtuu kaikenlaista...

Kotipihalla on talli, jossa asustaa islanninhevostamma Hrima, Aurelian kielellä "Miima" (valkoinen pienempi) sekä suomenhevostamma Lavendel, Aurelian kielellä "Menne" (ruskea isompi). Hevoset ovat luomuhevosia (Natural Horsemanship), kulkevat isolla, koko metsän kokoisella laitumella, ovat kokonaan ilman hevosenkenkiä ja niillä ratsastetaan ilman satulaa ja suitsia. Ja ihania hyväluonteisia ja onnellisia polleja ovatkin! :)

Pieni tallityttö touhuilee.

Islanninhevostamma Hrima.

Lavendel ja heppatytöt.

Laitumella

Metsäretkellä.

Myöskin siskoni perhe tulivat käymään. Pienet serkustyttöset ilahtuivat toistensa tapaamisesta. Nuorempi (vaan ei suinkaan pienempi!) serkku Eléa 11kk pötkötteli lattialla, koska ei vielä kävele. Aurelia hetken yritti viestittää, että tulehan siitä nyt mennään leikkimään. Mutta lopulta kun Eléa ei noussutkaan, laskeutui Aurelia Eléan seuraksi lattialle makaamaan :)

Yhteiset jutut ja samalla tasolla :)

Ystävykset <3

Paikka tosiaan sijaitsee keskellä metsää, mutta metsä on ihanaa lehtimetsää ja hevoset ovat laiduntaneet pusikoista upeita niittyjä, joilla kasvaa niin kauniita niittykukkia.

Metsäläinen

Kelloja

Mia kissankelloja kuuntelemassa.

Iltakellot soi.

Viidakko

Punkkimetsästystä.

Elämäni 20 ensimmäistä vuotta asuin minäkin tuossa metsässä. Mutta ei edes kymmenen vuotta kaupungissa ole päässyt pilaamaan metsävaistoani. Löysin nimittäin aivan älyttömän paljon kanttarelleja paikasta, josta mieheni väitti, ettei ollut nähnyt ainoatakaan :) Mustikkaa ja metsämansikkaakin on tuo äitini ihmeellinen metsä täynnä.

Aurelian ja Mian pikkuinen projekti

Talossa on myös kissoja. Ihania sosiaalisia sellaisia :) Aluksi Aurelia arkaili niitä, mutta lopulta hän uskaltautui ihan viereen silittämään.

Missekissa sohvalla.

Cindykissa sängyllä.

Misse vahtii Aurelian unia.

Ihmeellisessä metsässä oli myös kuntosali. Välineet olivat harvalukuiset, mutta coolin väriset ja erittäin toimivat. Maanantaisoturi on muuten todella hyvä kirja, paras ja maalaisjärkevin terveyskirja, mitä tähän mennessä olen lukenut.

Ruoka oli erinomaista. Tässä aamupalaesimerkki: Kanttarellimuhennosta, tomaattia, kananmunaa, graavilohta, hapankaalia ja sipulia. NAM :P

Sadetta

Ei oltu sokerista tehtyjä. Nautittiin sateisesta päivästä. Pyörittiin lähikulmat läpi ja istuskeltiin välillä bussissa. Ja välillä käytiin kotona vaihtamassa kuivempaa ylle. Iltapäivällä jälleen "ketterä pikkupoika" piti BodyCombat tuntia. Ai että mä elän tuolla jutulla vielä pitkään ;)

Kaksi pikkutyttöä meni mustikkaan.

Metsä. Se löytyy aivan meidän takapihan nurkilta. Sama paikka, jossa yleensä käyn Trail Runningilla. Ja silti vasta tänään ensimmäistä kertaa menimme sinne Aurelian kanssa. Jo oli aikakin! Aurelian kaveri Emma sekä äitinsä tulivat myös mukaan. 

Pienet (ja isommatkin!) tytöt tykkäsivät metsästä ja varsinkin mustikoista! Emma lappasi niitä suuhunsa minkä vain ehti, kun Aurelia söpöläinen laittoi mustikoita omimaansa sankoon. Tuli myös testattua keksimäämme extremelajia, lastenvaunujen kanssa vuorelle nousua :P

Ai täältäkö ne superfoodit tulee?

Poimitaan sitten kaikki kun kerta ilmaiseksi lähtee!

Yhdessä kapselissa on mustikkaa alle puoli gramma. Hinta 20e. Morjens.

Tänään minua on ilahduttanut kauniit värit. Meidän keltaiset greippi-imitaatiokupposet ovat ihanan piristäviä! Väreissä on mahtavaa voimaa. Välillä oikein imen niitä katseellani. 

Taustatarkkailija.

Aurelialla on punertavat hiukset!?

Myöskin kahvakuulani on varsin hehkeän värinen ;) Sattui päivän treenivaatteetkin sopimaan samaan teemaan...

Iltapalan herkkuannos oli taivaallinen. Itse poimittuja mustikoita, kermavaahtoa, jossa aavistus oikeaa vaniljaa sekä steviaa. Raakakaakaomassan murusia sekä kuivattuja mulperin marjoja. Supernam!

Onnen kokemista

Mitä enemmän kiinnitän hyviin asioihin huomiota... sitä enemmän osaan kiinnittää hyviin asioihin huomiota! Tästä taidosta on se hyöty, että pian pikkuisetkin asiat alkavat tuntua hienoilta ja sitä hyvää löytyy vaikka ja mistä. 

On hienoa kun on kesä, kun Aurelia tekee hassuja juttuja, kun soitan, jumppaan, tapaan tuttuja... Samat asiat aina vain. Onko juhlasta tullut arkea ja arjesta juhlaa? Ei sen oikeastaan väliä kun on iloinen ja tyytyväinen. Vain miinuspuolena epävarmuus siitä, säilyykö lukijoiden kiinnostus jos päivästä toiseen hehkuttelen samoja asioita...

Onnen, kauneuden ja hyvyyden tekeminen kiinnostavaksi on todellista taidetta. Usein kuulee sanottavan, että taiteen tehtävä on herättää tunteita.  Ja monet taiteilijat menevätkin siitä, mistä rima on matalin: Helpointa ja nopeinta on herättää negatiivisia tunteita. Tuska, angsti, kaiho, melankolia, suru, ikävä, kuolema, synkkyys, raivo, hulluus, viha... Näitä riittää.

Mutta todellinen taide on mielestäni sellainen, joka herättää aidosti positiivisia tunteita! Ei siis pinnallista komiikkaa tai muuta siirappia, vaan sellaista mikä oikeasti saa ihmisen kokemaan vahvaa elämäniloa. Mielestäni hyvä taide heräättää ihmisessä elämän ja kauneuden janon tunteen. Tätä haluaisin tehdä! Ja hienoa onkin, että saan tehdä juuri tätä ns. elitistä musiikkia. Klassinen musiikki, mutta varsinkin barokinajan musiikki on tällaista valoisaa ja mieltä kohottavaa taidetta.

Elämääni suurta valoisuutta ja iloa tuo luonnollisesti myöskin suloinen tyttäreni. Tänään Aurelia kapusi portaita alas ja naureskeli iloisena. Ja minä koin onnea :) Yhdessä metsästettiin oravaa, katseltiin koiria, leikittiin pallolla, istuskeltiin, laitettiin roskia roskikseen (Aurelian uusi lempparitouhu!), käveltiin, ihasteltiin kukkia... Haasteellista kylläkin saada tällaisesta kovin jännittävää ja kiehtovaa blogia, mutta minä koin onnea :) Ja se on kyllä aika hienoa, sanoisin, että suorastaan mahtavaa!  

Touhutyttö

Ja tapasin leikkipuistossa ystävää ja tämän tytärtä, jutskailtiin ja kahviteltiin. Jälleen: Onnea :) Ja saimme myös tyttärelle liian pieneksi jääneitä vaatteita. Mahtavaa! 

Ja kävin metsässä juoksemassa, kallioilla loikkimassa ja kivien yli hyppimässä. Ja varsinkin syömässä mustikoita!! Suorastaan pakahduttavaa :)  Edes ilmainen kuppauspalvelu (lue: hyttyset) ei häirinnyt iloista mielentilaani.

Nordic Raw Super Food. For free.

Ja mieheni toi minulle kirjastosta uuden kuumottavan kirjan. Jälleen uutta kiehtovaa lukemista. Jee :) Ehdinkin hieman selailla tuota Maanantaisoturia ja sieltä tulvikin kirjan täydeltä näitä samoja onnellisuusteemoja. Saa elää, saa nauttia, saa olla terve, saa olla onnellinen. Sopii mulle! :)

Kiehtova kirja

Olen saanut lukea hyvin kiehtovaa kirjaa tänään. Kirjoittaja on lapsuudenystäväni, joka nuoruudessaan liftasi ympäri maailmaa päätyen Egyptiin. Kirja on täynnä järisyttäviä tarinoita ja mitä kummallisimpia henkilöitä. Mutta ehkä hienointa siinä on rivien välistä luettava kipeä mutta kaunis kasvutarina tytöstä naiseksi ja äidiksi. Tarina, joka meiltä kotiin jääneiltä jäi täysin huomaamatta, sillä pidimme häntä vain liian seikkailunhaluisena  ja hieman hassuna kapinallisena teininä. Elise Tykkyläinen: Uuden Elämän Siemen - Aavikon tarinoita.


Tein myös ilahduttavan löydön kaupasta. Pitkään olen haikaillut sellaista tarpeeksi pientä ruokatermosta, jossa voisi kuljettaa Aurelian ruokia. Mistään ei meinannut löytyä ja netistä jenkeistä tilattuna olisi maksanut kolmisenkymppiä. Nyt sellainen oli kotikulmiemme urheilukaupassa alennuslaarissa viisi euroa! Mahtavuutta! Tässä maailmassa on paras kuljettaa omat eväät mukana reissun päällä, koska oikeaa ruokaa ei muuten saa.


Aurelia aloitti aamun klo 8 soittamalla "bassoaan" eli pikkuviulua. Herttaista ja suloista :) Luultavasti kuitenkaan ei valittajanaapurimme mielestä...  :P Soiton jälkeen Aurelia hörppäsi aamupalapirtelönsä tyylikkäästä ja söpöstä perhosmukistaan.

Muuti muuti muuti! (smoothie)

Mungpavun ituja, porkkanaa, lampaan jauhelihaa ja pirtelöä.

Haha, eilen olin pitämässä BodyCombat-jumppaa. Tunnin jälkeen venyttelevä mummeli kyseli, minäkö olin sitä jumppaa pitänyt. Juu kyllä... Katsoin ensin, että mikä ketterä pikkupoika siellä pitää jumppaa, kunnes huomasin, että se olikin nainen! :) Hahaa :) Ei voi ihan pielessä olla, jos kolmikymppinen kotiäiti näyttää äkkiä katsottuna ketterältä pikkupojalta :P