Reissuterveisiä

Keskisuomalainen 17.4.

Terveisiä Jyväskylästä! Tämä on mukava kaupunki, välillä räntää tulee vaakatasossa ja taas pian aurinko paistaa. Ja kun ei osaa päättää kumpaa, niin sitten lunta ja aurinkoa yhtä aikaa. Ihmiset ovat rauhallisia ja mukavia. Minulla oli täällä kaksi asiaa toimitettavana ja molemmat menivät todella hyvin :) Haastattelu yliopistoon ja rentoutuskonsertti. Olin suorastaan häkeltynyt saamastani palautevyörystä konsertin jälkeen. Ihmiset siis todellakin tykkäsivät. Näin kun tekee juttuaan artisti maksaa-periaatteella, niin palaute on kyllä äärimmäisen tärkeä jaksamisen kannalta. Nyt tuntuu, että todellakin kannatti tulla!

 

Haluan kertoa hauskan jutun :) Konsertti- & haastattelupäivänä lähdin työntelemään Aureliaa päiväunikävelylle. Oli harmaata ja tuulista ja hupun raosta näkyi vain ilmassa kiitäviä valkoisia räntäviivoja. Pääni kävi ylikierroksilla yrittäen samalla valmistautua englanninkieliseen haastatteluun sekä illan konserttiin. Tajusin, että päänsisäinen meteli olisi parasta hiljentää mahdollisimman pian, sillä huomasin, että ajatteluhälinäni häiritsi päänsisäistä alitajuisempaa valmistautumisprosessia. Hämäsin pinta-ajatteluani laskemalla mielessäni takaperin sadasta yhteen. Se on juuri sopivan haasteellista, ettei voi päästää mieltää metelöimään samalla. Toimi. Ykkösen jälkeen pää hiljeni ja prosessi jatkoi pyörimistään jossakin pinta-ajattelun ulottumattomissa. Tajusin, suorastaan kuulin päänsisäisen äänen, että minun tehtäväni tässä tilanteessa on vain pysyä rauhallisena. Kaikki muu on jo hoidossa. Tuntui hienolta ja pysähdyin keskelle räntäisää katua sulkien silmäni. Samassa tuntui kuin olisin seissyt kirkkaassa valopatsaassa imemässä itseeni virtaa. Se oli niin hienoa, että en malttanut lopettaa. Siinä tilassa herkistyin kuulemaan (tai kuvittelemaan) muiden ihmisten ajatuksia. Nauroin ääneen, kun kadun toisella puolella joku ajatteli: "Voi kotiäitiparkaa. Meinaa nukahtaa pystyyn." He he heee :DDD

Toisia pieni lumisade huhtikuun puolessavälissä ei haitannut yhtään.

 

Olemme huseeranneet bassokolleegani sekä tämän tyttären Pinjan - kummityttöni! - luona. Ja Jyväskylässä asuva mummo on auttanut lapsenhoidossa. Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt ovat toimineet loistavasti! Basson ja lapsen kanssa matkustaessa voisi olla toisinkin... :) Aurelia on ollut aivan innoissaan Pinja-kaverista sekä kolmesta kissasta, jotka hän heti nimesi isi-, äiti- ja beibikissaksi :D

Sydämen ääntä kuuntelemassa

Sepelipeite rakoilee kevään edetessä :)

.

Nyt todellakin tuntuu, että ihmeitä on! :) Olen huomenna lähdössä Jyväskylään pitämään rentoutuskonserttia. Konsertti on mallia artisti maksaa, ja pyrin peittämään kulut lipputuloilla. Sisälläni olen luottavainen, sillä sydämessäni tiedän, että tämä juttu vain on sellainen, että minun kuuluu tehdä se. Yksinkertaisesti luotan, että saan sen taloudellisesti menemään yksiin. Ihan siitä alkaen, että minulla on varaa matkustaa sinne, jne vaikka tili jo jonkin aikaa on ollut lopulla. Jotenkin vain olen onnistunut pysymään rauhallisena ja luottavaisena. Ja usko tai älä!!! Tänään, päivää ennen junamatkaa - todellakin! - huomasin, että tililleni oli ilmestynyt rahaa! Jihuu, tämä onnistuu! :) Ihan mahtava fiilis, että elämä pitää huolta kun rohekasti seuraa sydämensä ääntä! Kaiken kaikkiaan sisälläni on vahva tunne, että tämä onnistuu. Se tuntuu erittäin hyvältä! <3

Ihanan aurinkoinen päivä! Poskia kuumottaa, olen tainnut saada aurinkoa! :) Siskoni perheineen tulivat kylään ja hiekkalaatikolla oli hauskaa yhteistä tekemistä. Ja kukkalöytöjäkin tehtiin.

Hiekkapyramideja ja arkeologisia kaivauslöytöjä.

Beibihevonen saa vauhtia keinussa.

 .

Siskot ovat kyllä kullan arvoisia! Se, että joku on elänyt samat lapsuudenasiat läpi ja tietää mistä on kyse kun avautuu hankalista asioista, se on todella hieno asia. Korkkasimme kesäkauden vilauttelemalla valkoisia käsivarsiamme parvekkeen auringossa jutellen. Tuki tällaisten asioiden käsittelyssä on kyllä todella arvokasta ja tärkeää. Kiitos ihana sisko! <3

Popsi, popsi ja polski, polski :)

"Popsi, popsi MAKKARAA!!!" raikui uimahallin kahviossa. Pieni, uimisesta väsynyt mutta onnellinen palleroinen lauleskeli eväitä syöden. Ja minä hihittelin tälle uutuusbiisille :) "Popsi, popsi makkalaa!" uudestaan ja uudestaan. Minä nauroin jo kippurassa tälle hyvin vakavasti esitetylle laululle :D Vieressä istuva naishenkilönkin suupieliä alkoi lopulta nykiä. Ja lopulta pokkansa antoi periksi kun Aurelia muisti laulun jatkon: "Popsi, popsi MAKKALAA, HAMPAITA SE VAHVISTAA!" :D "He he hee, ai noinko se laulu menikin, mulle se aikoinaan opetettiin vähän eri tavalla... ;D"

Ihan huippu uimahallireissu! Tämä oli oikeastaan Aurelian ensimmäinen varsinainen uimahalliseikkailu, ja kyllä tykkäsi! Siellä me vauva-altaassa porukalla konttailtiin ja välissä käytiin kikatteleamassa porealtaassa. Ihan rehellisiä jos ollaan, niin itsekin nautiskelin vedessä lillumisesta, vaikken yleensä ole ollut niin innostunut uimahalleilusta. Mutta tämän uimahallin vedessä ei ollutkaan klooria, vaan se puhdistetaan UV-valolla. Joten ihonikin oli tosi hyvässä kunnossa jälkeenpäin :)

Tästä hyvinvointiteemasta tulikin mieleen, että ai-niin piti se BodyHoliday-lippu arpoa. Joten arpomaan siis. Kirjoitan kaikkien nimimerkit paperille ja ongin niistä yhden. Hetkinen... No niin. Sitten laitan ne laput tuohon keltaiseen koriin. Ja voittaja on...

Joten Muori, onneksi olkoon! Jos kiinnostuit, laita sähköpostissa osoitteesi niin laitan lipun postiin!

Onpas kivaa kun on kivaa!

Meidän kotimatkan bussireitillä näkee monenlaisia kuskeja. Välillä on kuskeja, jotka tekevät työnsä riemulla. Silloin tulee itsellekin fiilis, että voi jumpe, kyllä bussilla ajeleminen vaikuttaa hienolta hommalta! Bussikuskina on todella hyvä mahdollisuus luoda valoa ympärilleen, koska kohtaa niin paljon ihmisiä työpäivänsä aikana. Tämän saman ilmiön voi nähdä oikeastaan ihan missä tekemisessä tahansa. Jopa kun näen iloisen siivojan, alan miettimään, että kylläpäs siivoaminen vaikuttaa mukavalta työltä :)

Niin, eli mitä tahansa teetkin, pyri löytämään ilo! :) Tänään tein itsekin sen. Muutama tyyppi oli pyytänyt minua näyttämään kahvakuulajuttuja, eikä minua innostanut yhtään, koska minua väsytti ja laiskotti (venyttelytunnin ohjaamisen jälkeen). Valittamisen sijaan kuitenkin päätin pyrkiä pysymään vähintään neutraalina ja löytämään hommaan ihan pikkiriikkisen jotain kivaa asennetta. Ja kuinkas kävikään! Innostuin tietysti heti, kunhan saatiin homma alkuun ja meillä oli tosi hauska kuulasessio :) Kun saman asian voi tehdä iloisella tai happamalla naamalla, niin eikö se ole itselleenkin paljon kivempaa valita iloinen naama! Puhumattakaan siitä, miten se vaikuttaa muihin osallisiin! :)

Ai niin! Huomenna arvon sen BodyHoliday lipun. Eli muista liittyä lukijaksi jos haluat olla mukana! :)

Mikä ruusu? Punaruusu!

Tykkään todella paljon siitä, kun ihmiset tekevät mitä tahansa juttuja sydämen palosta ja omasta inspiraatiosta. Vastakohtana sille, että vain raha ja rahan tavoittelu toimii motivaattorina. Ensemble Nylandia -barokkiorkesteri on tällainen nykypäivän harvinaisuus: ammattimuusikot järjestävät, harjoittelevat ja esiintyvät soiton riemusta. Ilmaiseksi! Usein itsekin ajattelen, että ne keikat, josta saa paljon rahaa, on niitä parhaimpia. Mutta nyttemmin olen kyllä vakuuttunut, että ne keikat, jossa todellakin tehdään musiikkia sydämen innoittamana - ja ilman taloudellisia paineita! - ovat niitä kaikkein upeimpia keikkoja! Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi, että saan olla osallinen tätä hämmästyttävän upeiden muusikoiden porukkaa!

Kunnon sembalot :)

 .

Tämänkertaisen konsertin solisti, sopraano Tuuli Lindberg, on aivan ilmiömäinen! En itsekään oikein tykkää sellaisista kirkuvista oopperanaisista, mikä mielikuva sopraanosta ehkä ensimmäisenä tulee. Tuuli on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Niin heleää ja kirkasta barokkityylistä laulua ja ihanan ilmaisurikasta äänenkäyttöä. Ei ihme, että häntä pidetään Suomen parhaimpana barokkisopraanona. Kokonaisuus kuulostaa niin hyvältä, ja vain imen vaikutteita kuin pesusieni. Se on tehokkain tuntemani tapa oppia :) Ja konserttihan on huomenna, 11.4. klo 19 Ruoholahden konservatorion konserttisalissa ja se todellakin siis on ilmainen! Joten tervetuloa hämmästelemään barokin mahtavuutta :)

Ennen soittotreenejä käveli kauppakeskuksen läpi. Siellä oli niin kauniita kukkia, että en voinut vastustaa :) Vielä kun kirkkaanpunaiset ruusut olivat alennuksessa (olivat mukamas nuupahtaneita) niin pitihän sitä tarttua tilaisuuteen! Yhdessä pikkupuutarhurin kanssa puuhasteltiin sitten jälleen parvekkeella. Satuin (mukamas) vahingossa visualisoimaan parvekkeemme ylitsepursuavan täynnä upean värisiä kukkia, joten ei kai sille mitään voi ;D

 

Muistutan vielä lukija-arvonnasta! Eli kaikkien lukijoiden kesken arvon pääsylipun BodyHoliday-festivaalille 22.4. Arvonta suoritetaan onnenpäivänä, eli pe 13.4. :)

Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Pääsiäisvärejä

Sinistä oikealla kädellä.

 .

...ja keltaista vasurilla :)

 .

Tämä suunta on huikea! :)

Nyt on ilmassa uusia tuulia! Vahvasti vaikuttaa, että asiat alkaa loksahtamaan kohdilleen. Rintakehässä kutkuttava tunne, että aika on kypsä monenkinlaiselle uudelle toiminnalle. Kuten FB:ssä jo mainitsinkin, sain yllättävästi kutsun haastatteluun Jyväskylän yliopiston musiikkiterapiaopintoihin. En ehtinyt suorittaa vaadittua englannin kielen testiä ajoissa, mutta laitoin paperit kuitenkin menemään. Kannatti!!! Äänenvärähtelyjen vaikutukset ovat niin suurta ihmetystä ja kiinnostusta herättävä asia, että en pääse siitä yli enkä ympäri. Ja hyvä niin! :) Ihan mahtavaa olisi päästä opiskelemaan aihetta ihan "oikeasti"! Vaikka kokoajanhan muutenkin teen omaa tutkimistani, mutta jotenkin kuitenkin tuntuu, että tuolla mestalla olisi minulle paljonkin annettavaa. Ja ehkä myös vice versa?

Aamiainen nautittiin parvekkeella auringonpaisteessa, ah! Valo, luonnon herääminen, uuden synty. Tykkään tästä [thumb]!

Aamu-uninen äiti luuli saanensa oman hiljaisen kahvihetken. Niinpä niin... :)

.

Ja kuinkas siinä kävikään :) No, sain ihaninta kahviseuraa :)

.

Elämässä on kyllä hienot ja aivan superhienot hetkensä! Tuon musiikkiterapia-asian lisäksi usea muukin asia on saanut yhtäkkisesti tuulta alleen. Kevät on kasvun aikaa! Huomenna Matteuspassiota, voiko tämä enää muuttua paremmaksi! :D

Parvekelaseihin kiinnittämäni kristallit loivat leikkisiä prismoja koko parvekkeen täydeltä. Raikastavaa! :)

.

Potentiaalia

Tänään piti pinnistellä kyyneleitä vastaan. On epäammattimaista tunteilla. Mutta lapsikuoro lauloi niin liikuttavan kirkkaasti ylhäällä kirkon parvella! Ihan pienet ja söpöt tytön ja pojan vesselit lauloivat antaumuksella ja silmät suurina. Heille varmasti orkesterin ja aikuisten kuorojen kanssa laulaminen oli vähintään yhtä suuri kokemus kuin minulle heidän kanssaan soittaminen. Bach oli mieletön neropatti. Matteuspassio on jättimäinen teos kahdelle orkesterille, kolmelle kuorolle ja kuudelle laulusolistille. Jos sitä tarkastelee fraktaalisesti, ikään kuin geometrisinä kuvioina se on uskomattoman monimutkaista ja moniulotteista. Se on alati muuttuvaa kuvioiden ja värien syväulotteista harmoniaa. Ja aivan taivaallisen kaunista!

.

Ihmisissä on valtavasti potentiaalia. Aistin potentiaalia aika usein, tutuissa ja tuntemattomissakin. Osittain itsessänikin, vaikka sitä helposti saattaa olla aika sokea itselleen. Tapasin tänään erään ystäväni, jota elämä on kohdellut aika rouhealla kädellä. Aistin hänessä hyvin vahvaa potentiaalia, että hänessä on huikea mahdollisuus mennä elämässään eteenpäin hyvään suuntaan. Usein se potentiaali, jonka aistin ihmisestä on niin toisenlaista kuin henkilön nykytilanne, etten uskalla ottaa asiaa puheeksi, etenkin jos kyseessä on vieras henkilö. Koska hän oli ystäväni, kerroin hänelle ja hän tuntui olevan siitä mielissään. Silloin tajusin kuinka tärkeää on, että luomme uskoa myös toisillemme. Varmasti kaikki olemme jossain kohden sokeita itsellemme, ja silloin on arvokasta kun ulkopuolelta tulee valoa. Ja sitäpaitsi, vahvistaessamme toistemme valoa, vahvistamme samalla itseämme!

.

Tosiaan, yksi vapaalippu torstain Matteuspassioon on jaossa. Eli Suomalainen Barokkiorkesteri ja Suomen Laulu sekä Helsingin konservatorion lapsikuoro esiintyy klo 20 Johanneksen kirkossa. Laita sähköpostia jos haluat osallistua arvontaan, joka suoritetaan ke 4.4. klo 19. Ja saa niitä lippuja luukultakin, about 30e hintaan. Eli spostia henrica.fagerlund@gmail.com jos haluat osallistua! :)

Musaa

Lumi sai maailman ihanan valkoiseksi, pehmeäksi ja hiljaiseksi. Menin treeneihin Johanneksen kirkkoon. Se on kyllä aina yhtä upea ilmestys kun sitä kohti kulkee.

Kirkossa treenasimme Bachin Matteuspassiota Suomalaisen Barokkiorkesterin ja Suomen Laulun luomana. Barokkimusiikki on kyllä yksi upeimmista musiikin lajeista. Justiin jostakin luin tutkimuksen, kuinka se tehostaa oppimista ja vie aivot alfa-aalloille :) Nyt olis livenä ja barokin aikaisilla soittimilla soitettuna! Eli pikaisena blogiarvontana lähtee jakoon lippu seuraavaan konserttiin:

To 5.4. klo 20.00 Johanneksen kirkko

J.S. Bach: MATTEUS-PASSIO

Fibo - Suomalainen Barokkiorkesteri
Suomen Laulu
Juhani Lamminmäki, johtaja
Marjukka Tepponen, sopraano
Jenny Carlstedt, altto
Tuomas Katajala, tenori
Rolf Broman, basso
Jussi Myllys, evankelista
Jaakko Kortekangas, Jeesus

Jos kiinnostuit, laita sähköpostia henrica.fagerlund@gmail.com.

Arvon lipun keskiviikkona klo 19.

Meillä kotonakin innostuttiin soittamisesta aivan yhtäkkiä. Tässä soi Aurelian sävellys "Bambi soittaa viulua" :)

Istutetaan uutta

Päivän ajatus: Jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Vaikka jokin olisikin mennyt pieleen - tai paremminkin suunnitelman ohi! - ei tarvitse, eikä kannatakaan odottaa ensi uutta vuotta tai maanantaita tai huomista päivää ryhdistäytyäkseen. Juuri NYT kannattaa tehdä parhaansa. Se on oikeastaan ainoa hetki, jolloin muutos on mahdollinen! Eli jos tein jotakin epärakentavaa voin palata ruotuun nyt ja joka hetki. Minulla on ihan joka hetki siihen mahdollisuus!

Voi minun rakas pieni puutarhuri oli niin riemuissaan kun toin kotiin pääsiäisliljoja istutettavaksi! Tykkään tosi paljon viherpeukaloida (tätäkö se peukaloni halusi?!) joten tässä meillä taitaa olla äidin ja tyttären yhteinen harrastus! :) Taitaa tulla todella mahtava parvekesesonki!

Nii oliks näitä lisää jossain?