Popsi, popsi ja polski, polski :)

"Popsi, popsi MAKKARAA!!!" raikui uimahallin kahviossa. Pieni, uimisesta väsynyt mutta onnellinen palleroinen lauleskeli eväitä syöden. Ja minä hihittelin tälle uutuusbiisille :) "Popsi, popsi makkalaa!" uudestaan ja uudestaan. Minä nauroin jo kippurassa tälle hyvin vakavasti esitetylle laululle :D Vieressä istuva naishenkilönkin suupieliä alkoi lopulta nykiä. Ja lopulta pokkansa antoi periksi kun Aurelia muisti laulun jatkon: "Popsi, popsi MAKKALAA, HAMPAITA SE VAHVISTAA!" :D "He he hee, ai noinko se laulu menikin, mulle se aikoinaan opetettiin vähän eri tavalla... ;D"

Ihan huippu uimahallireissu! Tämä oli oikeastaan Aurelian ensimmäinen varsinainen uimahalliseikkailu, ja kyllä tykkäsi! Siellä me vauva-altaassa porukalla konttailtiin ja välissä käytiin kikatteleamassa porealtaassa. Ihan rehellisiä jos ollaan, niin itsekin nautiskelin vedessä lillumisesta, vaikken yleensä ole ollut niin innostunut uimahalleilusta. Mutta tämän uimahallin vedessä ei ollutkaan klooria, vaan se puhdistetaan UV-valolla. Joten ihonikin oli tosi hyvässä kunnossa jälkeenpäin :)

Tästä hyvinvointiteemasta tulikin mieleen, että ai-niin piti se BodyHoliday-lippu arpoa. Joten arpomaan siis. Kirjoitan kaikkien nimimerkit paperille ja ongin niistä yhden. Hetkinen... No niin. Sitten laitan ne laput tuohon keltaiseen koriin. Ja voittaja on...

Joten Muori, onneksi olkoon! Jos kiinnostuit, laita sähköpostissa osoitteesi niin laitan lipun postiin!

Onpas kivaa kun on kivaa!

Meidän kotimatkan bussireitillä näkee monenlaisia kuskeja. Välillä on kuskeja, jotka tekevät työnsä riemulla. Silloin tulee itsellekin fiilis, että voi jumpe, kyllä bussilla ajeleminen vaikuttaa hienolta hommalta! Bussikuskina on todella hyvä mahdollisuus luoda valoa ympärilleen, koska kohtaa niin paljon ihmisiä työpäivänsä aikana. Tämän saman ilmiön voi nähdä oikeastaan ihan missä tekemisessä tahansa. Jopa kun näen iloisen siivojan, alan miettimään, että kylläpäs siivoaminen vaikuttaa mukavalta työltä :)

Niin, eli mitä tahansa teetkin, pyri löytämään ilo! :) Tänään tein itsekin sen. Muutama tyyppi oli pyytänyt minua näyttämään kahvakuulajuttuja, eikä minua innostanut yhtään, koska minua väsytti ja laiskotti (venyttelytunnin ohjaamisen jälkeen). Valittamisen sijaan kuitenkin päätin pyrkiä pysymään vähintään neutraalina ja löytämään hommaan ihan pikkiriikkisen jotain kivaa asennetta. Ja kuinkas kävikään! Innostuin tietysti heti, kunhan saatiin homma alkuun ja meillä oli tosi hauska kuulasessio :) Kun saman asian voi tehdä iloisella tai happamalla naamalla, niin eikö se ole itselleenkin paljon kivempaa valita iloinen naama! Puhumattakaan siitä, miten se vaikuttaa muihin osallisiin! :)

Ai niin! Huomenna arvon sen BodyHoliday lipun. Eli muista liittyä lukijaksi jos haluat olla mukana! :)

Mikä ruusu? Punaruusu!

Tykkään todella paljon siitä, kun ihmiset tekevät mitä tahansa juttuja sydämen palosta ja omasta inspiraatiosta. Vastakohtana sille, että vain raha ja rahan tavoittelu toimii motivaattorina. Ensemble Nylandia -barokkiorkesteri on tällainen nykypäivän harvinaisuus: ammattimuusikot järjestävät, harjoittelevat ja esiintyvät soiton riemusta. Ilmaiseksi! Usein itsekin ajattelen, että ne keikat, josta saa paljon rahaa, on niitä parhaimpia. Mutta nyttemmin olen kyllä vakuuttunut, että ne keikat, jossa todellakin tehdään musiikkia sydämen innoittamana - ja ilman taloudellisia paineita! - ovat niitä kaikkein upeimpia keikkoja! Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi, että saan olla osallinen tätä hämmästyttävän upeiden muusikoiden porukkaa!

Kunnon sembalot :)

 .

Tämänkertaisen konsertin solisti, sopraano Tuuli Lindberg, on aivan ilmiömäinen! En itsekään oikein tykkää sellaisista kirkuvista oopperanaisista, mikä mielikuva sopraanosta ehkä ensimmäisenä tulee. Tuuli on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Niin heleää ja kirkasta barokkityylistä laulua ja ihanan ilmaisurikasta äänenkäyttöä. Ei ihme, että häntä pidetään Suomen parhaimpana barokkisopraanona. Kokonaisuus kuulostaa niin hyvältä, ja vain imen vaikutteita kuin pesusieni. Se on tehokkain tuntemani tapa oppia :) Ja konserttihan on huomenna, 11.4. klo 19 Ruoholahden konservatorion konserttisalissa ja se todellakin siis on ilmainen! Joten tervetuloa hämmästelemään barokin mahtavuutta :)

Ennen soittotreenejä käveli kauppakeskuksen läpi. Siellä oli niin kauniita kukkia, että en voinut vastustaa :) Vielä kun kirkkaanpunaiset ruusut olivat alennuksessa (olivat mukamas nuupahtaneita) niin pitihän sitä tarttua tilaisuuteen! Yhdessä pikkupuutarhurin kanssa puuhasteltiin sitten jälleen parvekkeella. Satuin (mukamas) vahingossa visualisoimaan parvekkeemme ylitsepursuavan täynnä upean värisiä kukkia, joten ei kai sille mitään voi ;D

 

Muistutan vielä lukija-arvonnasta! Eli kaikkien lukijoiden kesken arvon pääsylipun BodyHoliday-festivaalille 22.4. Arvonta suoritetaan onnenpäivänä, eli pe 13.4. :)

Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Pääsiäisvärejä

Sinistä oikealla kädellä.

 .

...ja keltaista vasurilla :)

 .

Tämä suunta on huikea! :)

Nyt on ilmassa uusia tuulia! Vahvasti vaikuttaa, että asiat alkaa loksahtamaan kohdilleen. Rintakehässä kutkuttava tunne, että aika on kypsä monenkinlaiselle uudelle toiminnalle. Kuten FB:ssä jo mainitsinkin, sain yllättävästi kutsun haastatteluun Jyväskylän yliopiston musiikkiterapiaopintoihin. En ehtinyt suorittaa vaadittua englannin kielen testiä ajoissa, mutta laitoin paperit kuitenkin menemään. Kannatti!!! Äänenvärähtelyjen vaikutukset ovat niin suurta ihmetystä ja kiinnostusta herättävä asia, että en pääse siitä yli enkä ympäri. Ja hyvä niin! :) Ihan mahtavaa olisi päästä opiskelemaan aihetta ihan "oikeasti"! Vaikka kokoajanhan muutenkin teen omaa tutkimistani, mutta jotenkin kuitenkin tuntuu, että tuolla mestalla olisi minulle paljonkin annettavaa. Ja ehkä myös vice versa?

Aamiainen nautittiin parvekkeella auringonpaisteessa, ah! Valo, luonnon herääminen, uuden synty. Tykkään tästä [thumb]!

Aamu-uninen äiti luuli saanensa oman hiljaisen kahvihetken. Niinpä niin... :)

.

Ja kuinkas siinä kävikään :) No, sain ihaninta kahviseuraa :)

.

Elämässä on kyllä hienot ja aivan superhienot hetkensä! Tuon musiikkiterapia-asian lisäksi usea muukin asia on saanut yhtäkkisesti tuulta alleen. Kevät on kasvun aikaa! Huomenna Matteuspassiota, voiko tämä enää muuttua paremmaksi! :D

Parvekelaseihin kiinnittämäni kristallit loivat leikkisiä prismoja koko parvekkeen täydeltä. Raikastavaa! :)

.

Potentiaalia

Tänään piti pinnistellä kyyneleitä vastaan. On epäammattimaista tunteilla. Mutta lapsikuoro lauloi niin liikuttavan kirkkaasti ylhäällä kirkon parvella! Ihan pienet ja söpöt tytön ja pojan vesselit lauloivat antaumuksella ja silmät suurina. Heille varmasti orkesterin ja aikuisten kuorojen kanssa laulaminen oli vähintään yhtä suuri kokemus kuin minulle heidän kanssaan soittaminen. Bach oli mieletön neropatti. Matteuspassio on jättimäinen teos kahdelle orkesterille, kolmelle kuorolle ja kuudelle laulusolistille. Jos sitä tarkastelee fraktaalisesti, ikään kuin geometrisinä kuvioina se on uskomattoman monimutkaista ja moniulotteista. Se on alati muuttuvaa kuvioiden ja värien syväulotteista harmoniaa. Ja aivan taivaallisen kaunista!

.

Ihmisissä on valtavasti potentiaalia. Aistin potentiaalia aika usein, tutuissa ja tuntemattomissakin. Osittain itsessänikin, vaikka sitä helposti saattaa olla aika sokea itselleen. Tapasin tänään erään ystäväni, jota elämä on kohdellut aika rouhealla kädellä. Aistin hänessä hyvin vahvaa potentiaalia, että hänessä on huikea mahdollisuus mennä elämässään eteenpäin hyvään suuntaan. Usein se potentiaali, jonka aistin ihmisestä on niin toisenlaista kuin henkilön nykytilanne, etten uskalla ottaa asiaa puheeksi, etenkin jos kyseessä on vieras henkilö. Koska hän oli ystäväni, kerroin hänelle ja hän tuntui olevan siitä mielissään. Silloin tajusin kuinka tärkeää on, että luomme uskoa myös toisillemme. Varmasti kaikki olemme jossain kohden sokeita itsellemme, ja silloin on arvokasta kun ulkopuolelta tulee valoa. Ja sitäpaitsi, vahvistaessamme toistemme valoa, vahvistamme samalla itseämme!

.

Tosiaan, yksi vapaalippu torstain Matteuspassioon on jaossa. Eli Suomalainen Barokkiorkesteri ja Suomen Laulu sekä Helsingin konservatorion lapsikuoro esiintyy klo 20 Johanneksen kirkossa. Laita sähköpostia jos haluat osallistua arvontaan, joka suoritetaan ke 4.4. klo 19. Ja saa niitä lippuja luukultakin, about 30e hintaan. Eli spostia henrica.fagerlund@gmail.com jos haluat osallistua! :)

Musaa

Lumi sai maailman ihanan valkoiseksi, pehmeäksi ja hiljaiseksi. Menin treeneihin Johanneksen kirkkoon. Se on kyllä aina yhtä upea ilmestys kun sitä kohti kulkee.

Kirkossa treenasimme Bachin Matteuspassiota Suomalaisen Barokkiorkesterin ja Suomen Laulun luomana. Barokkimusiikki on kyllä yksi upeimmista musiikin lajeista. Justiin jostakin luin tutkimuksen, kuinka se tehostaa oppimista ja vie aivot alfa-aalloille :) Nyt olis livenä ja barokin aikaisilla soittimilla soitettuna! Eli pikaisena blogiarvontana lähtee jakoon lippu seuraavaan konserttiin:

To 5.4. klo 20.00 Johanneksen kirkko

J.S. Bach: MATTEUS-PASSIO

Fibo - Suomalainen Barokkiorkesteri
Suomen Laulu
Juhani Lamminmäki, johtaja
Marjukka Tepponen, sopraano
Jenny Carlstedt, altto
Tuomas Katajala, tenori
Rolf Broman, basso
Jussi Myllys, evankelista
Jaakko Kortekangas, Jeesus

Jos kiinnostuit, laita sähköpostia henrica.fagerlund@gmail.com.

Arvon lipun keskiviikkona klo 19.

Meillä kotonakin innostuttiin soittamisesta aivan yhtäkkiä. Tässä soi Aurelian sävellys "Bambi soittaa viulua" :)

Istutetaan uutta

Päivän ajatus: Jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Vaikka jokin olisikin mennyt pieleen - tai paremminkin suunnitelman ohi! - ei tarvitse, eikä kannatakaan odottaa ensi uutta vuotta tai maanantaita tai huomista päivää ryhdistäytyäkseen. Juuri NYT kannattaa tehdä parhaansa. Se on oikeastaan ainoa hetki, jolloin muutos on mahdollinen! Eli jos tein jotakin epärakentavaa voin palata ruotuun nyt ja joka hetki. Minulla on ihan joka hetki siihen mahdollisuus!

Voi minun rakas pieni puutarhuri oli niin riemuissaan kun toin kotiin pääsiäisliljoja istutettavaksi! Tykkään tosi paljon viherpeukaloida (tätäkö se peukaloni halusi?!) joten tässä meillä taitaa olla äidin ja tyttären yhteinen harrastus! :) Taitaa tulla todella mahtava parvekesesonki!

Nii oliks näitä lisää jossain?

Kevätviboja

.

Koko maailmankaikkeus ja kaikki  olemassaoleva, jonka voimme kuvitella on perimmältään pelkkää värähtelyä. Alkaen elektronitasolta (kvantit, kvarkit, mitä näitä nyt on) aina galaktisiin ja vieläkin suurempiin rytmeihin saakka, sydämen sykkeestä aivoaaltoihin ja sielun synkroniaan. Voisiko joku kertoa minulle jonkun asian, joka ei värähtele? Värähtely toimii kaikilla tasoilla samoin periaattein. Tässä meidän havannointimaailmassa yksi helppotajuinen värähtelyn muoto on ääni. Luen yhtä aivan todella mahtavaa ja inspiroivaa kirjaa sound healingista.

The rhytms of our physiology attest to the fact that human beings are not so different from the ohter "stuff" of the universe, by virtue of the fact that we are systems of vibratory matter.
    - Mitchell L. Gaynor, The Healing Power of Sound

Luonnon rytmi on tällä hetkellä vahvassa uuden kasvun vaiheessa. Mekin laitoimme rairuohoa ja ohraa nousemaan :)

.

Mahtava tunne on se, kun tuntee tekevänsä jotakin oikeaa. Sellaista, mistä tuntuu, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä. Olin tänään pitämässä rentoutuskonserttia kun tuo fiilis nousi. Olen onnentyttö, kun saan tehdä tällaista! Se on muuten ihme asia, että konserttien välissä aina alan miettimään, että juu, kyllä se värähtely teoriassa toimii ja vaikuttaa, mutta entä jos kuulijat ei pääsekään jujusta kiinni ja minua pidetään huijarina. En ole itse koskaan päässyt kokeilemaan, miltä tuntuu kuunnella basson matalia ääniä lattialla makoillen, joten en edes tiedä, miltä se tuntuu! Konsertin jälkeinen palaute onkin minulle hyvin tärkeää. Kun ihmiset kertovat, millä kaikilla tavoin ääni, värähtely ja musiikki on koskettanut heitä, suorastaan hämmästelen, miten koskaan olen voinut epäillä tämän toimivuutta.

Aika usein konsertin jälkeen jonkinlainen jännitys hellittää, vapauttaen samalla paljon energiaa. Tänään energia pulppusi luovuutena laittaa parveke kuntoon kesää varten, aamuisen rairuohosession innoittamana. Nyt on kukkaruukut ja systeemit paikoillaan, seuraavaksi pitää keksiä multaa ja siemeniä. Tiesän yhden pikkupuutarhurin, joka enemmän kuin mielellään auttaa minua :)

.

Ps: Muistakaa blogiarvonta! Eli kaikkien 13.4. mennessä lukijoiksi ilmoittautuneiden kesken arvon lipun Helsinki Day Span Voimistavaan Body Holiday -tapahtumaan 22.4. Lukijaksi voi rekisterityä nimimerkillä sivun oikealla laidalla olevasta sinisestä Liity tähän sivustoon -palkista. Voit osallistua arvontaan myös kommentoimalla tätä postausta ja ilmoittamalla nimesi tai nimimerkin. 

Peukut pystyyn!

Kipu, sairaudet, vaivat, krempat... Ajattelemme ehkä äkkiä niiden kuuluvan elämän välttämättömiin varjopuoliin. Uskon kuitenkin, että ne eivät ole olemassa kiusaakseen meitä, vaan ne ovat meille merkkejä. Esimerkiksi siitä, että nykyisessä elämäntilanteessa on parantamisen (parantumisen) varaa.

Olen yleisesti ottaen aina terve, joten nyt kun se peukalo alkoi oireilla, olin aika lailla hämilläni. Miten näin on voinut päästä käymään? Ulkoisesti peukulle ei ollut käynyt mitään, mutta yhtäkkiä se alkoi särkeä kuin olisi jäänyt vähintäänkin oven väliin tai painavan kahvakuulan alle. Muutaman päivän sisällä se turposi tosi paksuksi, muuttui mustelman väriseksi ja viikon päästä neste nousi niin pintaan, että pystyin puhkaisemaan sen ulos. Sen jälkeen se onkin ollut jo lähes täysin terve. Luullakseni peukalon sisällä puhkesi verisuoni. Miksi, sitä en tiedä.

Tahallani en ottanut lääkkeitä poistamaan kipua, koska halusin ymmärtää sen tarkoituksen. Yksi tarkoitus ainakin oli opettaa elämästä lisää. Konkreettisella tasolla peukalo opetti minulle mm. entistä rennompaa ja ergonomisempaa soittotapaa, laajan repertuaarin erilaisia luontaiskikkoja ja rohtoja, joilla kipua voi lievittää, paljon tietämystä kiinalaisesta lääketieteestä (esim. kuinka sisäelinten erilaiset tilat  heijastuvat eri puolille kehoa ja kuinka tietyt psyykkiset tilanteet vaikuttavat tiettyihin elimiin), riittävän nukkumisen hyödyn hyvinvoinnin kannalta. Henkisemmällä tasolla kipuilu opetti asioita kuten riittävää ajan ottamista omien ajatusten tarkasteluun, omien resurssien tunnistamista ja hyväksyntää, luopumisesta syntyneiden tunteiden purkua (peruuntunut soittokeikka) sekä muutenkin piirun verran rennompaa suhtautumista kaikkeen tekemiseen. Kipeä peukalo tosiaankin vei minut niin kiinnostavalle ajatusmatkalle, että kesken prosessia tunsin niin suurta kiitollisuutta sitä kohtaan, että pussasin sitä :D

Ensinnäkin oireilu laittoi minut miettimään mihin kaikkiin asioihin tämä voisi liittyä. Vääränlainen ravinto, liikarasitus, psyykkiset tekijät... Voisiko jossakin näissä olla parantamisen varaa? Näistä varsinkin psyykkisten tekijöiden pohtiminen oli avartavaa. Mietin mihin kaikkeen peukalo liittyy symbolisella tasolla (peukut pystyyn, peukalo keskellä kämmentä, peukaloida, peukuttaa...) ja oliko näiden osalta mitään yhteneviä tekijöitä elämäntilanteeseeni? Vasen puoli, mitä se tarkoittaa, onko siinäkin symboliikkaa? Onko minulla jotain tukahdutettuja asioita, jotka pyrkivät pintaan?

Toisaalta kipu myös auttoi minua ymmärtämään, millaista on olla kipeä. Muistaa miltä se tuntuu ja mitä kaikkia muita asioita - kuten elämäninnon laantumista - se voi tuoda mukanaan. Kuinka paljon haastavampaa hyvän mielen säilyttäminen on fyysisen kivun keskellä. Tuntui jopa elämän jekulta: tuo tyyppi pärjää aika hyvin jo noissa positiivisuusjutuissa, testataanpa miten se selviää vähän tiukemmasta tilanteesta. Vähän kuin punttitreeni. Kun kehittyy, pitää laittaa lisää vastusta, jotta kehitys pysyy yllä.

Ja kolmanneksi olen voinut seurata toipumistani: millä keinoin olen voinut auttaa itseäni. Pääsin ihan aitiopaikalle testaamaan erilaisten kääreiden toimivuutta. Kipua helpotti ulkoisesti hauteet. Paras oli suolahaude ja se on niin helppo, että jaan ohjeet tähän - kaiken varalta. Suolahaude voi auttaa kaikkiin kipuihin ja särkyihin, missä ei ole haavoja. Yksinkertaisesti sekoita 3dl vettä ja 1rkl merisuolaa. Upota rätti veteen, purista kevyesti ja kääri kipeän paikan ympärille. Laita suojaksi muovipussi tai kelmu. Anna olla puolisen tuntia. Myös hunaja ja kaalinlehti toimii. Hunajaa sivellään iholle suolarätin alle. Kaalinlehteä taas tökitään haarukalla, että siihen tulee reikiä (joista tulee kaalimehua) ja lehti kääritään kipeän paikan päälle.

Sairastuminen on mahdollisuus kuunnella itseään. Siitä kannattaa ottaa hyöty ja oppi irti, sen sijaan, että heti tukahduttaisi kaiken kemikaaleilla. Kaiken, mikä tapahtuu voi nähdä seikkailuna, mahdollisuutena!

Paljasta pintaa

Metsä on jo vihreä! Ainakin sammal :) Ja enin osa lumesta on kadonnut ihan yhtäkkiä vaan! Päästiinpä helpolla :) Kevään sarastus on niin ihanaa ja ihmeellistä aikaa!

Moikka maa! Pitkästä aikaa, kiva nähä sua taas!

 .

Vähäks siistii ku tääl on kaikkii tikkuja ja keppejä ja käpyjä ja kiviä ja sammalta ja... ja...!

.
Peukaloni turposi jokunen viikko sitten ilman mitään ulkoista syytä. Särkyä ja turvotusta kesti sen reilun viikon. Nyt se on jo kunnossa (jihuuu!). Yleisesti ottaen olen aina terve, joten kun jokin kipu tulee, suhtaudun siihen vakavasti haluten löytää sen syyt ja sopivat toimenpiteet. En halunnut lääkkitä tätä asiaa pois päiväjärjestyksestä, vaan halusin antaa luonnolle mahdollisuuden työstää asiaa ja samalla itselleni mahdollisuuden oppia. Ja tämä pikkuruinen peukalo tosiaan opetti minulle paljon! Laitan tästä ihan oman postauksen myöhemmin.

Tuntuipa muuten erikoiselta, kun netti ei toiminut. Ihan uudenlaisia elämyksiä. Vaikkapa sellainen, että istuskelee perheen seurassa pöydän ympärillä ja menee sitten ajoissa nukkumaan :) Asioita jäi hoitamatta. Mutta elämää on muutakin. Kokeile joskus. Se ehkä kirpaisee ja haastaa hieman myös itsehillintää, mutta on kyllä vaivan arvoista :)