Tänään sain kokea arvokasta feedbackiä. Huomasin, että olen todellakin edistynyt elämässäni! Vielä jonkin aikaa sitten tunnin jonottaminen johonkin kökkötoimistoon olisi ollut aivan järkyttävää kidutusta. Odottaminen oli suunnilleen kamalinta mitä tiesin. Siinähän menee elämä hukkaan ja pilalle!
Numero 886 oli menossa ja itse sain 950. Huomasin kyllä vaistomaisen kyrpiintymisreaktion tapaillessani jonotuslapun numeroita. Sitten vain päätin ottaa tilanteesta hyvät irti. Ja se olikin ihan lapsellisen helppoa! Jonotustilan kaikki penkit ja sohvat olivat varattuja, mutta menin käytävän lattialle istuskelemaan. Siellä istuskeli muitakin ja aikani kuluksi ihmettelin. Nuoria tyttöjä. Ulkomaalaisia miehiä. Tuore äiti vauvan kanssa. Harmaaviiksinen mies. Lenkkeilijänainen. Tunnelma oli oikeastaan kaikenkaikkiaan hyvä. Kaivoin repusta kirjan esiin ja syvennyin. Kirjassa oli kivoja asioita ja yllättävän selkeästi ilmaistuna sellaisia asioita, joita juuri olen muutenkin pohdiskellut.
Vai mitä tuumit, eikö olekin ihan miellyttävää ajatella näin (Kirjasta Ihmeellinen Voima, Caroline Myss):
*Olet siellä, missä sinun on tarkoitettu olevan ja sinulla on joka hetki tilaisuus palvella lähimmäistäsi ta saada tukea.* Onnettomuuksia ja sattumia ei ole olemassa. Koeta nähdä kaikkien kohtaamistesi merkitys.* Kaikella, mitä teet muiden hyväksi, samoin kuin sillä tuella, jota saat omaan elämääsi, on tervehdyttävä vaikutus koko ihmisyhteisöön.* Saat aina avun heti kun rukoilet. Tunnistaaksesi avun sinun on nähtävä sen hetken jälkeen kaikki, mitä elämässäsi tapahtuu rukousvastauksena.
Kyllä verotoimiston täti tuntui mukavalta ihmiseltä kun oli tällaista settiä juuri lukenut :) Ja jonotusaikaa oli aivan liian vähän, olisin voinut lukea vielä pari seuraavaakin lukua! :)
Aurelia kinusi vierailulle serkkunsa Eléan luo. Mikä mainio ehdotus! Kaikilla osapuolilla oli ihan huippuilta! Paitsi ehkä Desiree-kissalla, joka joutui pienten tyttöjen yli-innokkaan hellittelyn kohteeksi... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti