Kesä jatkuu!

Paa-pappa-paappa-paa-pappa-paappa... Hieno biisi, mutta tietyssä mielessä aika kiva juttu, että kuulokkeet on keksitty ;) Näin meillä alkoi aamu:


Nyt muumilaaksoon.... nyt muumilaaksoon...

Paa-pappa-paappa... maa-mamma-maamma...

Hei apua, mitä nyt tapahtui??! (biisi loppui)

Hyvän asian sain tänään lukea (Voima-kirjasta, mistäpä muustakaan...). Olin nimittäin miettinyt tuota onnellisuusjuttua, että mitä sitten, jos nyt vaan ottaa ihan sikana päähän, niin pitääkö silloinkin teeskennellä, että on hienoa ja upeaa? Vai pitääkö se kieltää, vai mitä oikein pitäisi tehdä? Kirjassa oli osuva vertaus: 

Ajattele rakkautta kuin se olisi lasiin kaadettua vettä, ja lasi olet sinä itse. Kun lasissa on vain vähän vettä, siellä on veden puute. Et voi muuttaa vedenpinnan korkeutta käymällä tyhjyyttä vastaan ja yrittämällä kantaa sitä ulos. Tyhjyys katoaa ainoastaan tayttämällä lasi vedellä. Kun tunteesi ovat negatiivisia, olet tyhjä rakkaudesta, mutta kun täytät itsesi rakkaudella, huonot tunteet ovat tiessään.

Eli jos ottaa päähän, kannattaa ajatella kaikkea sitä, mitä rakastaa. Ihan helppoa, vaiko vaikeaa? Sen voi itse päättää. Mutta ellei muuta keksi, voi aloittaa vaikka näistä: rakastamani paikat, rakastamani kaupungit, maat ja kansakunnat, rakastamani värit, rakastamani tyylisuunnat, ominaisuudet, joita ihmisissä rakastan, rakastamani musiikki, urheilulajit, eläimet, kukat, puut, kasvit, aineelliset asiat, kirjat, ruoat... Ja vielä: mitä rakastat tehdä? Tein tänään listan näistä kaikista. Ensin listasin kuitenkin randomisti rakastamiani asioita, mitä nyt mieleen tuli:

Otetaan vaikka ihan ensimmäinen asia, hyvä olo. Tätä kun ryhtyy tarkemmin miettimään ja oikein pidemmän kaavan kautta kuvittelemaan miltä se tuntuu, ja vielä muistelee kaikkia mieleen tulevia hyvän olon hetkiä, niin voi että tulee hyvä olo! :D Jo yhtä asiaa voi miettiä ja fiilistellä pidemmänkin tovin. Tänään tekemäni lista paisui 11 sivun mittaiseksi :) Siinä riittää ammentamista pidemmällekin marraskuuhun!


Aikaisemmin en ole niin välittänyt ulkomainoksista, mutta tänään niidenkin hyvää tuova vaikutus huomattiin. Nimittäin taas bussit olivat täynnä vaunuja ja jäimme odottamaan. Odottaminen kuitenkin oli jännää ja kiinnostavaa, kiitos mainoksien, joissa oli paljon (isoja!) kirjaimia. Olen oikeasti aika ihmeissäni tästä Aurelian kiinnostuksesta kirjaimia kohtaan ja kovasta innostaan oppia niiden nimet. Aurelia osaa nimetä jo kirjaimet K, P, M, A, E, R, O, Y, F, d, N.

Olin hieman jo varautunut syksyisin vermein. Yhtäkkiä olikin lämmintä! Leikkipuistossa oli jälleen kesä! :) Tämä saa minun puolestani jatkua vielä pitkälle syksyyn!