Valonpilkahduksia

Onneksi on valonpilkahduksia! Jo aamusta oli upean värinen auringonnousu, tosin se punainen väri ei jotenkin tarttunut kameraan... Ilahduin silti :)

Valittajasta valopilkuksi, tähän haasteeseen oli pakko tarttua! Ja se osoittautuikin hyväksi jutuksi, sillä päivään mahtui monia vaikeita hetkiä. Haastan sinutkin mukaan! Täältä lisäätietoja!

Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.

"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle."
- Anthony D'Angelo

Tosiaan. Haastavissa tilanteissa vain pidin suuni kiinni tai vastasin vain lyhyesti selkeisiin kysymyksiin. Onnistuin (ainakin omasta mielestä) olemaan valittamatta. Onkin oma juttunsa, missä menee raja valittamisen ja ikävien asioiden esiin nostamisen välillä. Jälkimmäinen kun kuitenkin useimmiten on välttämätön kyseisten tilanteiden korjaamiseksi. Valittamisen lopettaminen ei ole sama asia kuin ongelmien lakaiseminen maton alle.

Oikeastaan asioissa on aina puolensa, joten miksi muutenkaan pitäisi nostaa esiin valituksen aiheet, kun voisi nostaa esiin hyvät puolet? Tulin tänään todella iloiseksi siitä, kun meikkaamisesta puhuessamme työkaverini kehui hiuksiani ja kampaustani. Siis tätä värjäämätöntä ja itse leikkaamani pehkoa! Kiitin häntä ja sanoin suoraan kuinka iloiseksi tulin :) Se oli asia, jonka sanomatta jättäminen ei olisi haitannut mitään, mutta taas sanominen sai valtavasti hyvää mieltä aikaan. Haluan itsekin tehdä lisää tätä!

Unelmointia... :)

Iltapäivällä tapahtui hieno ja yllättävä käänne. Oli yksi niistä vaikeista hetkistä ja yritin kaikin voimin ajatella itselleni edes jotakin hyvää. Lopulta kun en muuta keksinyt tein kuten ennen vanhaa tehtiin. Rukoilin. Olo ei muuttunut salamaniskusta. Mutta hetken kuluttua tapahtui samanaikaisesti kaksi upeaa asiaa. Ensin tuli epäonnistumisasiaan liittyvä sovitteluviesti ja heti perään siskoni soitti ja pyysi kylään. Tulin niin iloiseksi, että ponkaisimme Aurelian kanssa kotisohvalta ajotielle vartissa! Siis siinä ajassa käytiin pissit ja pakkaamiset ja pukemiset ja pulkalla 500m autolle ja putsattiin se lumesta. Kyllä sitä vain pystyy vaikka mihin jos on oikein motivoitunut! :)

Oli ilahduttavaa olla siskon luona. Paransimme maailmaa ja pohdimme elämää <3. Tämäkin päivä oli kaikesta huolimatta täynnä hyviä asioita! Kiitos! <3

Iloisia ylläreitä

Tänään iloitsin siitä, että itselleni tärkeisiin sähköposteihin vastattiin! Se tarkoittaa, että hommat menevät eteenpäin. Ainakin jossain määrin. Suunnittelen nimittäin jälleen opiskelijaksi ryhtymistä :) Olisi ihanaa, jos voisi aina vain opiskella, eikä tarvitsisi käydä töissä lainkaan. Haluan pysyä uteliaana ja oppimishaluisena. Oppia ikä kaikki! Henkinen pääoma on hieno juttu.

Hieno kirja, kahvi ja raakasuklaata <3

Aivan vilpittömästi iloitsin, suorastaan riemuitsin siitä, kun löysin reppuni pohjalta sinne unohtuneen puolikkaan raakasuklaapatukan!!! Sen lisäksi, että siitä oli ihana nauttia, oli myös hauskaa ja rohkaisevaa huomata tällainen pitkän aikavälin muutos omassa elämässä. Oli nimittäin aikoja, jolloin suklaalevyt eivät todellakaan unohtuneet kassin pohjalle vaan saatoin vetäistä 86% 100g-leyvn tuosta vain! Missään vaiheessa en mennyt mihinkään lakkoon tai muuhun askeettisuuteen. Yhtäkkiä vain en enää ostellut niitä. Ja jos vanhasta tottumuksesta ostin, niin ei tehnyt mieli syödä. En osaa itsekään oikein sanoa, mistä se johtuu? Mutta siihen selkeästi liittyi superfoodit ja lisääntynyt terveyspiiperrys. Nykyään kun joskus harvoin ostan raakasuklaata (muuta suklaata ei tee mieli), niin käy juuri kuten tänään. Järjestän itselleni iloisia yllätyksiä :) Ihana asia se!

Täysikuu!

On mielettömän hieno tunne tutustua ihmisiin, joiden seurassa on vahva tunne, että nyt on oikeat ihmiset koolla oikeaan aikaan! Aaltopituudet täsmää. Tänään sain tällaista rohkaisua tähän omalle musisointipolulle. Rentoutuskonsertti-idea paisuu ihanalla tavalla ja ovia aukeaa :) Vaikka muuten olin ollut hieman väsynyt koko päivän, niin tämän tapaamisen jälkeen suorastaan lentelin eteenpäin :)

Maailma oli idyllisen kaunis lumipeitteen alla. Yövalokuvauksessa on tosin kyllä vielä oppimisen varaa...

Sydän ja maalaisjärki

Arvostan suuresti henkilöitä, joilla sydämen viisaus on etusijalla kaikenlaisten sääntöjen suhteen! Tänään oli melko vilpoisaa ja Aurelia nukkui vaunuissa asioidessani kaupoilla. Sitten menin bussipysäkille todetakseni, että seuraava bussi menee vasta vartin päästä, olihan sunnuntai. Varmistin ja toivoin, että Aurelialla olisi riittävän lämmin ja itse hytisin siinä sen vartin verran. Sitten tuli bussi ja - voi ei! - siellä oli jo lastenvaunukiintiö täynnä. Seuraavaan bussiin oli melkein puoli tuntia. Kysyin kuskilta voisiko hän tehdä poikkeuksen kun joutuisimme odottamaan kylmässä niin kauan. Kuski kieltäytyi sanoen, että valitettavasti säännöt eivät salli. Minua harmitti ja aloin jo miettimään toimintastrategioita kun bussikuski yhtäkkiä muutti mielensä ja päästikin meidät kyytiin! Olin todella otettu ja iloinen! On hienoa kun ihminen ajattelee sydämellään (ja maalaisjärjellään) vaikka tiedostaakin säännöt!

Maailma oli kauniin sinivalkoinen kun astelin äänestyssalista ulos :) En tätä kirjoittaessa vielä tiedä kuinka käy, mutta kävi kummin vain, uskon, että saamme hyvän presidentin :)

Hyvä juttu tänään oli myös uusi kirjaston sunnuntaiaukioloaika! Samoin päivää piristi suunnattomasti siskoni ja siskontyttäreni vierailu. Aurelia ja Eléa ovat mitä mainioin leikkipari! <3

Talvi on uskomattoman kaunis juuri nyt kun maailma on niin valkoinen (hiekoittajat ja koirat eivät ehtineet asioilleen vielä...)

Sitten nukkumaan... zz z zzzZZz z

Voi että, tulin iloiseksi Ruohonjuuressa kun iloinen kassatäti jakeli kaupanpäällisiksi luomuhedelmiä! :) Oli hiukan henkisesti rankka päivä alla ja tällainen ventovieraan ystävällinen ele todella lämmitti! Kiitos! <3

Nyt aion tehdä parasta, mitä rällaisen päivän päätteeksi voi: menen aikaisin nukkumaan. Riittävä uni antaa kummasti lisää voimia ja energiaa. Suosittelen! :) Hyvää yötä!

Arjen pieniä valonpilkahduksia

Posti kolahti luukkuun. Painava läjä laskunkokoisia kirjeitä. Vaan ei ollut ainuttakaan laskua! Helsingin Energiastakin tullut kirje sisälsi hyviä uutisia. Laskevat sähkön hintaa. Sellaista on nykypäivänä kiva kuulla. Että ei mene ihan kaikki ylimääräiset rahat isojenherrojen taskuun (vaikka tuskin ne tästä hinnanalennuksesta tyhjenee...)

Ulkona oli ihan sikakylmä. Mitä kivaa siinä nyt on? En tiedä osaanko selittää, mutta jotenkin se kylmä vain tuntuu mukavan "oikealta", jotenkin reippaalta, real life you know! :) Bussipysäkillä oli musliminainen kietoutuneena paksun kaapunsa sisään, hyvä kun nenänpää näkyi. Vähän kyllä kävi kateeksi, olisin voinut kääriytyä sellaiseen huopaan itsekin... :) Hymyilin naiselle ja hän hymyili takaisin. Sanoin hänelle englanniksi, että ihan mahtava tuollainen kaapu tässä kelissä, ihan kateeksi käy. Hän räväytti leveän hymyn takaisin ja mumisi jotakin hieman hämillään. Tällaisista kohtaamisista minulle tulee niin iloinen olo! <3

Tosihyvä juttu: sain tehtyä apurahahakemuksen kerrankin ajoissa! Deadlineen on vielä yli viikko aikaa! Tosin en muistanut postittaa sitä, joten viimetinkapanikointioptio on vielä olemassa ;)

Naapurin kotiäitikaverin luona on aivan huippua käydä! Aurelialla on leikkikaveri ja me mammat ehditään kaiken älämölön yli puhua politiikkaa ja henkeviä ja parantaa maailmaa :) Jännä muuten miten näiden pressavaalien aikana olen yhtäkkiä innostunut politiikasta. Aiemmin se ei kiinnostanut pätkääkään, en edes tiennyt mikä mies Haavisto oli kun äänestin häntä ekalla kierroksella (äänestin vain vihreitä, kuten yleensäkin). Nyt kun olen tutustunut asiaan tarkemmin, niin kyllä kunnioitan tätä herraa äärimmäisen syvästi! Aivan todella hienoa, että hänen kaltaisiaan on olemassa! Minäkin haluaisin voida parantaa maailmaa ihan oikeasti!

Niin ja valonpilkahdushan tuli myös ihan sieltä konkreettisestakin valonlähteestä - auringosta! Se on aina hyvästä! :)

Vastaan tuli myös pohtimisen arvoinen tutkimus:

Näitä asioita ihmiset eniten toivovat kuolinvuoteellaan:

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.

Ware (=saattohoitaja, joka teki kyseisen tutkimuksen): "Tämä oli ylivoimaisesti yleisin katumuksen aihe. Kun ihmiset huomaavat, että heidän elämänsä on melkein ohi, he katsovat taaksepäin ja näkevät, miten moni haave on jäänyt toteuttamatta".

2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä.

Ware: "Tämän kuulin jokaiselta miespotilaalta, jota hoidin. He puhuivat lastensa kasvamisesta ja elämänkumppaneidensa seurasta."

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.

Ware: "Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan. He olivat tottuneet elämään keskinkertaisesti, eikä heistä koskaan tullut sellaista, jollaiseksi heidän olisi ollut mahdollista tulla."

4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.

Ware: "Jokainen kuolemaisillaan oleva ihminen kaipaa ystäviään."

5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi.

Ware: "Tämä oli yllättävän yleistä. Monet ymmärsivät vasta kuolinvuoteella, että onnellisuus on valinta. He olivat jumittuneet vanhoihin rutiineihin ja tapoihin."

Mutta meillä on mahdollisuus ymmärtää nämä asiat jo nyt! Onnellisuus on valinta, joten voit olla onnellinen juuri nyt! Aivan takuulla löytyy ilon ja onnen aiheita tässäkin hetkessä! Iloitse vaikkapa toimivasta netistä tai siitä, että meillä on sähköt :) Tai vaikkapa siitä, että on olemassa asia, jota kutsumme rakkaudeksi! <3

Tykkään sinusta, vaikka olet erilainen <3

Maailma muuttuu!

*Poistin eilisen kirjoitukseni, sillä aihe tuntui liian rankalta vielä toistaiseksi. Lupaan palata aiheeseen kun minulla on siitä enemmän positiivista kerrottavaa! :)

Mä vaan "tiedän" :)

Tänään ollut hassu ja kiinnostava pohjavire heti aamusta. Sellainen tavallaan kutkuttava rauha, mikä koko päivän näkyi sellaisena, että "tiesin" ehtiväni. Esim aamupalalla huomasin kellon olevan liikaa ja yleensä silloin ei ehdi bussiin. Nyt vain tiesin, että ehdin. Aluksi taistelin fiilistä vastaan. Järki sanoi, että ei kannata lähteä yrittämäänkään, ottaa ihan iisisti vaan ja menee seuraavalla. Mutta tämä pieni ääni vain rauhoitteli ja intti, että ehdin ihan helposti. Joten rauhallisesti vain laitoin asiat kuntoon, katsoin vielä kelloa ennen lähtöä ja se oli liian paljon ja juoksin bussipysäkille. Pieni ääni sisälläni yritti sanoa, että ei tarvitse juosta, koska kuitenkin ehdit. Mutta järkeni sanoi, että ei voi mitenkään ehtiä ellei juokse ihan täysillä. Saavuin hengästyneenä bussipysäkille. Taas "tiesin", että olin ajoissa, mutta kysyin silti toiselta odottajalta oliko bussi mennyt jo. "En ole huomannut ainakaan", hän vastasi. Odotin, eikä bussia näkynyt. Kuitenkin "tiesin", että se tulisi. Samoin myös "tiesin", että mahtuisin kyytiin lastenvaunujen kanssa. Ja sieltä se bussi lopulta tulikin, 5min myöhässä. Ei olisi tarvinnut juosta :)

Olemme menossa valoa kohti!

Sama hassu fiilis kävi jokaisen päivän bussireissun kohdalla. Samoin menin puntille, vaikka järkeni sanoi, etten kuitenkaan ehtisi ennen erästä sovittua tapaamista. Kuitenkin menin, edelleen ihmeellinen rauha sisälläni. Puntti oli valmis 15min ennen tapaamisajankohtaa. Ryntäsin pukkariin, suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Mutta luotin jo sisäiseen ääneen, koska se oli tässä vaiheessa jo niin vahva. Ja kuinka ollakaan, vaikka rauhassa tein palkkarin ja jouduin kiertämään rakennustyömaan, niin olin tapaamispaikassa tasan minuutin etuajassa! On se ajan kulku ihmeellistä!!!

Matkalla punttisalilta tapaamiseen ohitin pariskunnan, jonka näkeminen ilahdutti minua erityisesti. Muslimimies ja musliminainen olivat rauhallisella kävelyllä. Kävelivät samaa tahtia vieri vierekkäin ja keskustelivat rauhallisesti toisia kunnioittavaan sävyyn omalla kielellään. Luen parhaillaan Ayaan Hirsi Ali -nimisen somalinaisen elämänkertaa, jossa rajulla mutta rehellisellä kädellä käy ilmi se epätasa-arvo mikä siinä kulttuurissa vallitsee. Kirja on kiinnostava ja silmiä avaava. Kaikkien muukalaisvastaisten pitäisi lukea joku tällainen pakolaisen tarina niin saisi hieman perspektiiviä! Kirjaa lukiessa ei voi kuin lähettää rakastavia ajatuksia kaikille hädänalaisille. Tämän tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan muukalaispariskunnan näkeminen sykähdytti valtavasti. Maailmassa on myös hyvyyttä, kunnoitusta ja rakkautta! Ja ennen kaikkea toivoa paremmasta! <3

Harjoittelu tekee mestarin

Vihdoinkin onnistuin superfood-karppi-rawfood-kakun kanssa! Tätä olenkin hionnut jo aikani, joten kai sitä nyt täytyykin pikkuhiljaa olla mestari... ;) Kakku oli siskoni synttäreille, laitan reseptin tuonne lopuksi. Ja olipas muuten kivaa hippaloida ja tavata ihmisiä! :) Tämä hyvis-meininki on näköjään muuttanut sosiaalista käyttäytymistänikin. Mikä on ainoastaan hyvä juttu :) Huomasin juhlissa, että aikaisempaan verrattuna oli paljon helpompaa kuunnella muiden juttuja, olla innostunut, olla empaattinen, olla kannustava, olla lähimmäinen! Ihanaa, että se kummallinen pakko olla äänessä ja pakko jyrätä mielipiteillään alkaa hälvetä. Pikkuhiljaa... Mutta hiljaa paras tulee :) Nimim. Jonakin päivänä olen mestari!

Kuunteleminen on vähän kuin lukisi naistenlehdestä jotakin kiinnostavaa elämäntarinaa. Paitsi, että on mahdollisuus kysellä ja tarkentaa. Ja myös rohkaista ja kiittää! Miten en ole ennen tajunnut tätä!??

Superraakasuklaakakku-sanahirviö :P

Tästä tuli mieleen toinenkin sosiaalinen tapahtuma... Kuntosalilla yleensä treenaan niin keskittyneesti, etten oikeastaam juuri kiinnitä muihin huomiota. Tällä kertaa kuitenkin yksi vähän-enemmän-kuin-hieman pyylevä nainen kiinnitti huomioni. Ihmettelin, että miksi ihmeessä läski raahautuu salille tekemään jotain tyhjänpäiväistä vemputusta kun voisi saada tuloksia aikaan, jos tekisi jotakin järkevää. No, äkkiä se unohtui kun aloin treenaamaan omiani tosipaljonjärkevämpiä juttuja... Mutta istuessani yksin saunanlauteilla tämä nainen tuli seuraksi. Päätin haastaa itseni! Päätin, että haluan keskustella tämän naisen kanssa jakaen iloa ja hyvää mieltä. Olisin halunnut puhua järkevästä treenaamisesta ja olisin halunnut tietää, miltä tuntuu olla noin läski. Mutta ymmärsin, että näillä puheenaiheilla ei pystyisi jakamaan iloa ja hyvää mieltä. Siispä aloitin neutraalista perusaiheesta - säästä. Nainen oli hyväntuulinen ja lähti iloisena mukaan keskusteluun ja meillä oli todella antoisa keskustelu! Puhuimme mm. musiikista, musisoinnista, tanssista ja yleensäkin taiteesta! En enää edes muistanut, että keskustelukumppani oli "joku läski" vaan hän olikin upea, sydämellinen nainen! Kylläpäs sain taas läksyn! :D

Ja hassu juttu havahdutti bussipysäkillä :) Kiireinen mies tuuppasi minua sännätessään bussiinsa. Ei mitenkään kovasti, mutta kuitenkin sen verran, että viestitti ärtymystä siitä, että olin hänen mielestään tiellä. Ennen vanhaan olisin kihissyt kiukusta, mutta nyt - mitä ihmettä! Nyt vain jatkoin rauhallista olemistani ja ainoa ajatus, mikä episodista nousi mieleen oli ihan vilpitön ja valoisa ajatus, että "hyvä jos sille tuli siitä parempi olo".

Pitää riemuita pienistä edistysaskeleista, eikö!? :) Ja tietysti pikkusen morkkista jos on käyttäytynyt tyhmästi, mutta vain sen verran, että muistaa onnistumisensa vahvemmin. Näin fokus pysyy oleellisessa ja suunta hyvänä :)

Superraakasuklaakakku

Pohja:

200g voita

2dl pähkinöitä, esim hassel, cashew, saksan, manteli...

Laita voi vesihauteeseen sulamaan. Laita tyhjä blenderi pyörimään ja pudottele päphkinät kannen annostusreiästä sisään (varo, ne pomppii kuin popcornit!) ja saat näin pähkinäjauhoa+rouhetta. Sekoita voi ja pähkinämönjä kipossa. Lisää tilkkanen vettä ja jauhoja (esim kookos-) jotta saat taikinasta paksun oloisen. Painele sitten kakkuvuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Täyte:

7 kananmunaa

½-1dl sukrinia (tai muuta sokeria)

2dl kookosöljyä

n 200g raakakaakaomassaa

1 rkl macaa

½dl kookosjauhoa

steviaa ja vaniljaa maun mukaan

Laita kaakaomassa ja kookosöljy vesihauteeseen sulamaan. Riko 7 kananmunaa kulhoon ja lisää joukkoon sukrin (tmv), tämä rakenteen kannalta, että syntyy sitko, mikä esim stevialla ei onnistu. Anna koneen vispata kananmunat kunnolliseksi ja tiukaksi vaahdoksi (en suosittele vispaamaan käsin!). Lisää kaakao-kookos-sulaan loput ainekset ja sekoita. Tarkista, että massa on riittävän haaleaa tai laita tarvittaessa jääkaappiin jäähtymään. Kaada haalealämpöinen kaakaomassa kananmunavaahtoon samalla vatkaten/sekoittaen. Kippaa sitten koko komeus kakkuvuokaan pohjan päälle. Koristele esim. mulperin marjoilla ja viinirypäleillä ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi, mieluiten n 3-5h.

Hyvyyttä liikenteessä!

Päivän saldo: tervehdin kaikkia bussikuskeja, joiden kyydissä olin sekä myös kiitin kaikkia, paitsi yhtä, kun sen bussissa oli niin täyttä, että se ei varmaan olis kuullut kuitenkaan. Hymyilin kassatädeille ja juttelin bussipysäkillä ja bussissa. Vitsit, että oli hauskaa! Niin pienellä vaivalla saa hyvän päivän!! :) Hymyileminen oikeasti kannattaa! Se tarttuu nopeasti muihin ja siitä tulee itselleenkin iloinen mieli. Jos kaipaat piristystä tai potkua päivääsi, kokeile mitä tapahtuu, jos katsot vastaantulijoita silmiin ja hymyilet! Joku ehkä hymyilee takaisin, joku ehkä ei huomaakaan ja joku hämmentyy totaalisesti. Mutta ainakin se on kivaa ja vähän jännittävääkin :D

Hymy tekee kauniimmaksi, ainakin uskottelen itselleni niin ;)

Positiivisuus on terveellistä. Ja terveellisyys positiivista. Jos aloittaa jommastakummasta, tulee se toinenkin väistämättä kuvaan :) Terve sielu terveessä ruumiissa! Tämä hyvä päivä huipentui FB-terveyshihhuliryhmän livemiittiin Ruohonjuuren Cocovi-baarissa. Aluksi jännitti, koska suurin osa ihmisistä oli vain virtuaalituttuja. Mutta kun positiiviset ja terveelliset henkilöt kokoontuu, niin kyllä sellaisessa seurassa väkisinkin on hienoa! :) Aikoinani olin hyvinkin yksinäinen terveysintoilijafriikki ja enimmän osan jutuistani tein aina "salaa", ettei ihmiset liikaa ihmettelisi. Niin onko aika siistiä, että terveysintoilu ja kaikenmaailman ekopiiperrys on nyt in!!! :D

Ai niin! Ostin muuten toisenlaisen lahjan! Kylläpäs tuntui hyvältä ja reilulta! Tätä voin suositella! Siskollani on huomenna synttärijuhlat. Taidanpa pyöräyttää vielä terveyspiiperrysraakakakun :D

Klikkaa kuvaa!

Sano se!

"If you can´t say something nice, don´t say nothing at all"  -Thumper
"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään" -Rumpali

Jep, tämä on hyvä muistaa. Paitsi, että kolikon kääntöpuoli on melkein jopa vielä tärkeämpi: "If you have something nice to say, please say it!", eli "Jos sinulla on jotain hyvää sanottavaa, niin SANO SE!" :)

On ihanaa olla sellaisessa moodissa, että näkee kivoja, upeita, hienoja ja mahtavia juttuja ympärillään ja kaikkialla! Mutta miksi pitää ihanuudet omana tietonaan, sillä hyvä mieli tarttuu ja sitä on ihana tartuttaa ympäriinsä! Siksipä voisikin sanoa ääneen hyviä juttuja, mitä tulee mieleen. Välillä tuntuu, että olen liian kiinni sellaisessa supisuomalaisessa asenteessa, että "älä vaan sano kenellekään mitään, ettet häiritse toisia". Äh mitä roskaa! Tänään sanoin hyvää ihan ventovieraille ja se oli hauskaa! :)

Kahvilan tytöllä oli uusi kampaus, joka sopi hänelle tosi hyvin. Sanoin sen hänelle ääneen ja hän ilahtui siitä kovasti. Sitten tuli vielä muitakin hyviä asioita mieleen ja sanoin nekin ääneen. Kerroin, että tykkään käydä heidän kahvilassa, kun heillä on niin hyvä ilmapiiri työntekijöiden kesken. Tyttö oli yhtä hymyä ja myönsi, "joo, meillä on kyllä ihana porukka" :) Iloa suorastaan pursui yli äyräiden ja varmasti tarttui muihin jonottajiin :)

Nousin bussiin, jonka luulin menevän rautatientorille. Kuskina oli nuori ulkomaalainen mies, olemukseltaan vähän sellainen "räpsysilmä limaluigi" ;) Olisi voinut olettaa, että hän laittaisi soimaan jotain latinopoppia tai edes radionovaa, mutta ehei! Hän soittikin jotakin tosi makeen kuuloista barokkimusiikkia! Kuuntelin aivan ihmeissäni ja innoissani. Päätin, että kun saavumme perille, niin menenkin etuovesta ulos ja kiitän häntä hienosta ja rohkeasta musiikkivalinnasta. Mutta pahus, yhtäkkiä bussi kääntyi ihan eri suuntaan ja tajusin olevani väärässä bussissa. Tuli kiire painaa nappia ja kerätä tavarat kokoon. En enää kehdannut enkä ehtinytkään mennä etuovelle ja kiitellä. Mutta sen verran kehtasin, että huikkasin hänelle keskiovelta "Kiitos!". Onneksi kehtasin, muuten olisi jäänyt harmittamaan. Aika harvoin bussikuskeja muutenkaan kiitetään. Voisin omalta osaltani muuttaa tätä tapaa, koska se ihan varmasti ilahduttaa kuskia!

Tämänpäiväisestä kokemuksesta innostuneena päätin, että huomenna otan projektiksi huomata kaikkia hyviä ja ilahduttavia juttuja ja sanoa ne ääneen! Ihan sama, vaikka ihmiset pitäisivät minua kahjona. Uskon silti, että hyvän ja ilahduttavan jakaminen on hyvää ja ilahduttavaa myös muiden mielestä! :)

Oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeaa asiaa tekemässä :)

"Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään" Jo muinaiset kreikkailaiset sen tiesivät!

Olen aivan ymmyrkäisenä jälleen! Juuri eilen kirjoitin siitä, kuinka pikkuhiljaa olen pitkän hiljaiselon jälkeen saanut aikaiseksi järjestää rentoutuskonserttirintamalla jotakin. Hiljaiselon aikana jotenkin odotin, että asiat lähtisivät itsestään rullaamaan ja sitten imaisisivat minut mukaansa. Vaan harvemminhan siinä niin käy. Mutta hämmentävän usein minulle käy juuri päinvaston, kuten nytkin: Kun itse viimein teen edes jonkun pienen ponnistelun asian eteen, niin yhtäkkiä siitä lähteekin mieletön kosminen ketjureaktio liikkeelle ja yhtäkkiä olenkin keskellä huikeaa pyörrettä! Huih, ihan mahtavaa! En meinaa uskoa näitä asioita todeksi!

Kuva by Heidi Hallila

Ihan parhaimpia tunteita elämässä on tunne siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kysyntä siihen, mitä kaikkein mieluiten tarjoaisi kohtaa voimakkaasti! Eli siis... tässä vaiheessa en sano enempää, kuin että hienoja yhteistyömahdollisuuksia rentoutuskonserttien osalta satelee ovista ja ikkunoista! Siis ihan parasta!!!!! <3

Itse asiassa uskon, että jokainen meistä on kokoajan juuri oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mitäpä muutakaan sitä voisi! :) Mutta aina silloin tällöin kun tuon asian tuntee, näkee ja kokee kirkkaana mielessään, niin se on kyllä aivan taivaallisen hienoa!!! Jee jee jee! Ihanaa kun saa tuulettaa! :D

Ai niin! Ja myös hiljattain mainitsemani (ja ihailemani!) fitnesspersoona Zuzana Light - just se ex-BodyRock-keulakuva - julkaisi hienon videon tänään. Eikä ollutkaan mikään treenivideo! Jos yhtään jaksat, niin kuuntele viisiminuuttinen ihana puheenvuoro!

Mörinää

Aaah, rakastan näitä hetkiä kun pitkän hiljaiselon jälkeen asiat alkavat taas pyörimään! :D Puhun siis rentoutuskonserteista. Nyt on jälleen pää suoltanut uusia ideoita ja alkaa näyttämään siltä, että palaset loksahtavat kohdilleen ja pystyn toteuttamaan ne! Tämä on fiiliksistä mitä parhain! :) Konsertista tulee hieno, sellainen kutina on. Konsertin herkkuihin kuuluu mm. bysanttilaisia kirkkolauluja kahdella bassolla soitettuna. Klikkaa tästä makupala, mutta varaudu omituiseen hypnoottiseen oloon.

Nyt kun päästiin hyvään syvään tunnelmaan, niin uskallan ehkä puhua hieman syvemmistä asioista. Positiivista elämänasennetta harrastaessa nimittäin ei voi välttää kohtaamasta innostavia elämänkysymyksiä aiheista johdatus, sallimus, korkeampi äly, universaali rakkaus jne. Tarkoitan, kyllä kai ateistikin voi harrastaa positiivista asennoitumista, mutta jotenkin tuntuu, että jos tosissaan uskoo hyvään, niin voi olla haastavaa kieltää minkään "korkeimman hyvän" olemassaolon. Sen sijaan johdatukseen, sallimukseen ja korkeimpaan rakkauteen uskominen tukee positiivista asennoitumista ja on muutenkin aika kivaa. Ja jännittävää! Huomaan kokoajan enemmän ja enemmän pieniä "sattumia", ja tulee aika kupliva olo kun laittaa ne Jumalan (no niin, uskalsin mainita nimeltä!) piikkiin. Se on hauskaa! :) Ikinä ei voi etukäteen tietää mitä ihmettä ja yllätystä seuraavaksi tapahtuu :)

.

Huomaan olevani yhtäkkiä innostunut myös presidentinvaaleista. Aiemmin en seurannut kampanjointia mitenkään enkä oikeasti edes kunnolla tiennyt ketä siellä valittavana edes on. Vielä äänestyspäivänä olin hieman epävarma ketä äänestäisin. Nyt vallitsevassa huumassa tajusin, kuinka hienoa hetkeä elämme! Meillä on yhtäkkiä ihan oikesti mahdollisuus saada uusia hyvinkin raikkaita tuulia tähän maahan. Kutkuttava ajatus eikö!? En aio tässä politikoida tämän enempää kuin, että kiva uusi käänne tässä muuten niin harmaassa ja ei-kiinnostavassa poliittiikkapelissä. Meitsikin ihan innostui (vaaleista), ja se on harvinaista! :)

Tein myös konserttimainoksen. Tervetuloa kuuntelemaan lisää mörinää!

 

Vaalimista

Huh! Kaikki ne ehdokkaat, keitä harkitsin äänestää pääsivät toiselle kierrokselle! :D Sitten onkin miettimistä kumpaa seuraavaksi äänestää... ;) Mutta äänestäminen oli kivaa, kuten pressavaaleissa yleensäkin. Riittävän vähän valinnanvaraa esimerkiksi. Mutta ennen kaikkea hyvä fiilis, paljon iloisia ja rentoja ihmisiä liikkeellä niin monenlaisista yhteiskuntaluokista. Jotenkin vain kivaa, että ihmiset vielä jaksavat äänestää, vaikka kaikki tietävät, että ei yksi ääni ratkaise ja ettei kenelläkään ole enempää kuin se yksi...

Takana hieno viikonloppu, talo jälleen täynnä touhua ja piha täynnä lumilinnoja :) Onneksi kasaan oli pystytetty asianmukainen varoituskyltti näiden vekaroiden varalta.

Aurelia taas ei halunnut yhtään matkustaa pulkassa eikä edes laskea mäkeä, vaan ainoastaan vetää isoveljiään!

Pehmeän valkoinen satumetsä levittyi yllemme.

.

Ja koivuparka oli jo ehtinyt luulla kevään saapuneen ja kasvattanut komean vihreät siitepölypötkylät...

Tähän kuvaan tallentui yliluonnollinen kummituslumimies :P

Nyt on paljon lumikissoja. Kaikki lumikokkareet siis ovat Aurelian lumikissoja.Vaunuihi pääsi matkustamaan ainakin kolme isi-lumikissaa, muutama vauva-lumikissa, äiti-lumikissa, moffa-lumikissa, mummo-lumikissa sekä tietysti vielä Raimo-lumikissa :)

Nolon mahtavia juttuja... ;)

Melkein nolottaa myöntää tämänpäiväiset hyvät jutut... :) Mutta oikeasti olin todella iloinen kun toinen kahdesta oppilaastani peruutti tunnin. Ei siinä sinänsä, oppilas on mukava jne, mutta näiden kahden oppilaan välissä olisi ollut 2½ tuntia hyppytuntia. Siispä perjantain työpäiväni oli 60min. Juuri sopivan mittainen! :) 

Toinen melkeinpä vielä nolompi ilonaihe... Olen suorastaan lapsellisen (teinimäisen...) innoissani kun löysin entisen BodyRock-keulakuvan Zuzanan uudet sivut! Kuten ehkä muistatte, treenaan bodyrockin HIIT:iä innokkaasti. Sittemmin Zuzana sai potkut ja katosi. BR-sivujen uudet keulahahmot eivät oikein yltäneet samalle tasolle hyvien treenien ja treeni-inspiraation luomisessa ja olin hieman harmissani. Nyt Zuzana on perustanut uuden youtube-kanavan ja ainakin tämä ensimmäinen treenivideo on mieletön! Jos et jaksa katsoa kokonaan, niin kato ainakin alku ja Part II 10:35 eteenpäin. Rock!!! :) 

Ja vielä kolmaskin puolinolo juttu... Nimittäin kyttäämme äkkilähtöjä turistirysään :)

Be Happy!

Onnellisuus?

Elämän tarkoitus on onnellisuuden löytäminen? Matrix-elokuvassa se pahisagentti ilmaisi asian aika osuvasti selittäessään miksi olivat luoneet kärsimystä täynnä olevan virtuaalimaailman. Siksi, että ihmisten aivot menivät oikosulkuun kun matrix oli pelkkää onnea ja auvoa. Niinpä... Vaikka kuinka olisi katastrofit, kauhut ja hädät nujerrettu, vikaa löytyy aina. Miksi ihminen on niin kärsimyskeskeinen?? Nyt uutta näkökulmaa kehiin! :) Eikä tarvitse edes teeskennellä, kas näin:

Tunnen erittäin suurta kiitollisuutta, että saan asua Suomessa. Täällä on asiat todella hyvin verrattuna moneen, moneen muuhun paikkaan. Meillä on paljon vapautta, meillä on rehellisimmästä päästä olevat systeemit, meillä pidetään huolta heikommista. Täällä arvostetaan oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Naisten ja tyttöjen asemasta olen erityisen kiitollinen! Täällä naisillakin on mahdollisuuksia ja oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään. Suomalaisilla on valtavasti hienoja asioita, tietoa ja taitoa, joita kaikkia voimme vapaasti käyttää hyvän elämän saavuttamiseksi. Voisin luetella vaikka kuinka paljon asioita, jotka täällä ovat todella hyvin. <3

Missä oikein mättää? Miksi me emme silti ole onnellisia?? Tai oikeammin, miksi ihmeessä valitsemme mielummin ikävyyden tunteen? Kuvittelemmeko oikeasti aivojemme menevän oikosulkuun jos muutamme asenteen kärsimyskeskeisyydestä onnellisuuskeskeisyyteen? 

Tämä on vain yksi näkökulma!

En oikein ymmärrä mistä on kyse. Tuntuu, että onnellisuuden saavuttaa vain jos ponnistelee ja pitää itseään aktiivisesti motivoituneena näkemään hyvää. Itsekin lankean äkkiä valitusansaan jos keskittyminen herpaantuu. Se vain jotenkin on kovin helppoa. Ehkä meidät tosiaan on ohjelmoitu automaattisesti näkemään huonoja asioita. Niin, toisaaltahan aikojen saatossa vaaratutka on henkiinjäämisen kannalta on ollut erittäin tärkeä ja siksikin ikävillä asioilla on ollut enemmän informaatioarvoa kuin mukavilla.

Mutta vielä toinenkin näkökulma tuli mieleeni. Ehdotin alussa, että elämän tarkoitus on onnellisuuden löytäminen. Siis löytäminen! :) Muistat varmaan lapsuuden suosikkileikin, piilosen :) Ehkäpä meiltä tosiaan piilotettiin hyvyys ja kauneus, jotta meillä olisi mahdollisuus kokea löytämisen riemu? Jotta saisimme oivaltaa, vastaanottaa, ilahtua?

Oikeastaan on kyllä ihan tervettä, että elämä välillä muistuttaa kauheuttaan myös. Kunhan emme jää siihen kiinni. Tänään Aurelia sai pahasti ruokaa väärään kurkkuun ja oli tukehtua. Taputin selkään ja tein heimlichin otetta ja olin täydessä valmiudessa hyökätä puhelimeen soittamaan 112. Olin äärimmäisen valppaasti läsnä nythetkessä. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti, ja huojennus ja kiitollisuus oli suunnaton!

Äitilumihevonen :)

Ajatella kuinka onnellinen olen: minulla on terve suloinen tyttö, minulla on rakastava ja lempeä aviomies, hyvä asunto (myös sähköt, vedet, lämpö, kaikki ilman erityistä ponnistelua!). Olen itsekin erittäin terve. Tajusin juuri, että olen ollut sairaalassakin yön yli ainoastaan synnyttämässä! Ja kaikki läheiseni ovat vielä elossa. Olen oikea onnentyttö! <3 Kiitän elämää ja maailmankaikkeutta suunnattomasti! <3 

Oletko/olethan sinäkin onnellinen!? :)

Valoa kohti!

Nyt sen huomaa: päivät pitenevät! Onnitteluni, olemme jälleen voiton puolella yhdestä pimeyden jaksosta!! :) Nyt kelpaa olla, tintitkin visersivät niin innokkaasti, että se väkisinkin tarttui :)  Ja kyllä se valkoinen maailma vaan on niin upea! Valittajat pitäkööt mielipiteensä - omana tietonaan! ;)

Majava <3

Luppaakorvaa seikkailee taas... :D

"Sataa Nunta!"

Jihuu! :)

Ja taas "Sataa Nunta!!" :)

"Ooooi pieni vauva-lumikissa!"

Taas löytyi hyvää ajattelun aihetta: Paljonko rahaa tarvitsisit, että tuntisit itsesi menestyneeksi etkä kantaisi enää huolta mistään? Miettiessäni tätä huomasin, kuinka tärkeä aihe tämä minulle on. Nimittäin ensimmäinen ajatus oli, että en tarvitse siihen yhtään rahaa, ainoastaan hyvän asenteen. Sitten tajusin: sitä saa mitä tilaa. Ei ihme, ettei minulla ole rahaa, jos ajattelen, etten tarvitse sitä! Sitten yritin vastata kysymykseen uudemman kerran. Ja huomasin, että hyvänen aika kuinka vaatimaton olen. Vähän kuin kysyisi, paljonko rahaa ottaisit, jos saisit niin paljon kuin haluaisit ja vastaisin jotain "no vaikka muutama satku". En tietenkään mittaa menestystä elämässä rahassa, mutta toisaalta kyllä itseään kuuluu arvostaa riittävästi, ja raha on yksi selkeimmistä arvostuksen muodoista... Ja kyllä todellakin asenne ratkaisee myös. Ei auta miljoonat pankkitilillä jos kuitenkin kokoajan ituttaa. Hmm... En osannut lopulta vastata kysymykseen, mutta itse pohtiminen oli hyvästä. Voin suositella :)

Maailmanparannusta

Hyvien asioiden näkemisestä on nyt ollut hyötyä. Olen viime aikoina reagoinut kovin herkästi ja eläytynyt hyvin vahvasti vastaani tulleisiin liian rankkoihin asioihin. Välillä alan itkemään ja tuntemaan pahoinvointia ja raivoa siitä, etten pysty auttamaan tilanteita. On todellakin ollut haastavaa suunnata ajatuksia hyviin asioihin kun maailman käsittämätön julmuus iskee silmille. Olen miettimällä miettinyt, mitä hyvää tällaisessa maailmassa on. Olen itkenyt ja rukoillut korkeampaa viisautta. Ja tämän olen löytänyt:

Parasta ja arvokkainta tässä maailmassa on RAKKAUS. Maailmaa voi parantaa niin, että jokainen aloittaa omasta sydämestään. Vahvistamaan rakkautta ihmisiä ja maailmaa kohtaan.

Tämä sisäinen tunne on kuin vihreä valo jonka muut ihmiset voivat aistia (ainakin) alitajuisesti. Se vaikuttaa yleisellä asenne- ja ilmapiiritasolla erittäin paljon! Se näkyy ehkä hymynä tai ystävällisenä sanana ja siten se voi levitä ja vahvistaa muidenkin sisäistä valoa. Ja mitä kaikkea hienoa tämä voi saada aikaiseksi myös kollektiivisella asennetasolla! Voi kun olisi upeaa, jos kaikilla maailman ihmisillä olisi tämä valtava rakkaus toisiaan ja maailmaa kohtaan!

Ainakin meillä jokaisella on olemassa mahdollisuus tähän! Ethän jätä valoasi vakan alle! <3

Sitä saa mitä tilaa

Perjantai 13 päivä tapahtuu kuulemma tilastollisesti enemmän haavereita kuin keskimäärin muulloin. Onko siis epäonnenpäivä totta? Kyllä on, jos siihen uskoo! Placebovaikutus on erittäin vahva, sillä ihmisen mieli luo todellisuutta. Saat sitä mitä tilaat! Jos nouset aamulla sängystä ajatellen, että tästä tulee aivan mahtava päivä, tai että ihan kamala päivä tulossa, niin kumpikin pitää paikkansa. Ihan alkaa kuulostamaan tutulta: saat itse valita kummalla jalalla nouset! :)

Juuri tänään, kun mietin tätä asiaa törmäsin myös kiinnostavaan tutkimukseen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että uskominen paranemiseen voi olla tehokkaampi hoitokeino kuin lääkkeiden käyttäminen. Esimerkiksi Harvardin tutkimus osoitti, että lähes 60 prosenttia potilaista, jotka kärsivät ärtyvän suolen oireyhtymästä, parani. Harvardin mukaan 30 prosenttia masentuneista hyötyy uskomispohjaisesta hoidosta. -IL

Monilla saattaa olla alitajunnassa tällainen yhtälö.

Valitsin hyvän onnenpäivän ja arvaas mitä! Kävi hyvä tuuri eli sattuma jota ei ole olemassakaan! Olin musiikkiopistolla opettamassa kahta oppilaitani. Niiden välissä oli kahden tunnin hyppytunti, mikä hieman harmitti. Yhtäkkiä sain vain päähänpiston ottaa yhteyttä siskooni, joka olla kuin olikin juuri silloin samassa rakennuksessa!!! Talk about intuition!!! :) Hän itsekin totesi, että olipas sattuma, kun hän aika harvoin paikassa käy. Siinähän ne pari tuntia rattoisasti kulki lounastaessa ja höpötellessä hyvässä seurassa! <3 Kannattaa siis uskoa sitkeisiin päähänpistoihin myös!

Jonossa :)

Tänään sain kokea arvokasta feedbackiä. Huomasin, että olen todellakin edistynyt elämässäni! Vielä jonkin aikaa sitten tunnin jonottaminen johonkin kökkötoimistoon olisi ollut aivan järkyttävää kidutusta. Odottaminen oli suunnilleen kamalinta mitä tiesin. Siinähän menee elämä hukkaan ja pilalle!

Numero 886 oli menossa ja itse sain 950. Huomasin kyllä vaistomaisen kyrpiintymisreaktion tapaillessani jonotuslapun numeroita. Sitten vain päätin ottaa tilanteesta hyvät irti. Ja se olikin ihan lapsellisen helppoa! Jonotustilan kaikki penkit ja sohvat olivat varattuja, mutta menin käytävän lattialle istuskelemaan. Siellä istuskeli muitakin ja aikani kuluksi ihmettelin. Nuoria tyttöjä. Ulkomaalaisia miehiä. Tuore äiti vauvan kanssa. Harmaaviiksinen mies. Lenkkeilijänainen. Tunnelma oli oikeastaan kaikenkaikkiaan hyvä. Kaivoin repusta kirjan esiin ja syvennyin. Kirjassa oli kivoja asioita ja yllättävän selkeästi ilmaistuna sellaisia asioita, joita juuri olen muutenkin pohdiskellut. 

Vai mitä tuumit, eikö olekin ihan miellyttävää ajatella näin (Kirjasta Ihmeellinen Voima, Caroline Myss):

*Olet siellä, missä sinun on tarkoitettu olevan ja sinulla on joka hetki tilaisuus palvella lähimmäistäsi ta saada tukea.

* Onnettomuuksia ja sattumia ei ole olemassa. Koeta nähdä kaikkien kohtaamistesi merkitys.

* Kaikella, mitä teet muiden hyväksi, samoin kuin sillä tuella, jota saat omaan elämääsi, on tervehdyttävä vaikutus koko ihmisyhteisöön.

* Saat aina avun heti kun rukoilet. Tunnistaaksesi avun sinun on nähtävä sen hetken jälkeen kaikki, mitä elämässäsi tapahtuu rukousvastauksena.

Kyllä verotoimiston täti tuntui mukavalta ihmiseltä kun oli tällaista settiä juuri lukenut :) Ja jonotusaikaa oli aivan liian vähän, olisin voinut lukea vielä pari seuraavaakin lukua! :)

Aurelia kinusi vierailulle serkkunsa Eléan luo. Mikä mainio ehdotus! Kaikilla osapuolilla oli ihan huippuilta! Paitsi ehkä Desiree-kissalla, joka joutui pienten tyttöjen yli-innokkaan hellittelyn kohteeksi... ;)